Pylväsneliö ja Surina grillaamassa

Pylväsneliöiden kartuttaminen jatkuu, jälleen merellisissä maisemissa.

33 kappaletta on (vasta) tehty, 192 jäljellä. Phuuh, toivottavasti kesä jatkuu pitkään!

Seuraavaksi järvimaisemiin...

Kesäpaloja

Palavirkkaus on kyllä mitä parhainta kesäpuhdetta; kulkee reissuissa helposti eikä vaadi ajattelua. Melko ykstoikkoinen rupeama ei tunnu hiostavalta yhtään, kun se yhdistyy kesäpuuhiin.
Tarvitsen paloja reilut parisataa, joten surina-koukku ja miamit näkevät vielä muutaman maisemanvaihdoksen.

Kaunein koukku

Minkä löysinkään askartelukaupasta: 

intialaisesta Surina-puusta käsin valmistettu virkkuukoukku. 

Upea, etten sanoisi!

Käyttöä en ole vielä testannut. Ehkä ensityöksi tuohon pääsee vähän mohairia liukumaan, saa nähdä. Ja jos toimii, niin äkkiä ostamaan näitä lisää. Onkohan tällaisia ollut kauankin markkinoilla?! Ei sattunut silmiini ainakaan Kädentaito-messuilla. Onneksi nyt! 

Pastelliraitoja olohuoneeseen

Olin viime viikolla menossa Eurokankaaseen ostamaan ihan vaan grillivanua vai - mitä patalappuvanua se nyt on - ja kohtasin kesäalen, jonka pyörteisiin jouduin. Yhtäkkiä siis tarvitsinkin muutakin kun siivun grillivanua. Mutta useimpien ale-myyntien tapaan juuri ale-tuotteista ei löytynyt mitään sopivaa, vaan tietenkin normaalihintaisista. Tai olis alessakin ollut hyviä ja mukavia ja turvallisia valintoja, mutta en nyt halunnut niitä.

Ikkunassa näin sitten ihanan väripläjäyksen, jonka tajusin kyllä heti olevan vähän omituinen valinta. Ei mitenkään herkkä ja kaunis, varmaan jotenkin lapsellinenkin. Ja kaiken lisäksi hillittyjen ja luonnonläheisten verhojen rinnalle. Mutta halusin sen silti. Aurinko paistoi (erikoinen hetki) niin hienosti värien läpi. Ja ehkä ideana oli nyt saada vähän suurempaa kontrastia.

Kankaassa oli harmillisesti yksi väri, joka oli yök, mutta onneks se oli kätevästi sijoitettu ja sen poisleikkaaminen sopi mun suunnitelmaan oikein hyvin. Sininen sai siis lähteä.

Tein ihan vaan perusverhot, oikeastaan vähän niinku paneeliverhot, kun ovat ihan kapeat vaan. Sitten hieman hämilläni ripustin ne hempeiden heinä-verhojen kaveriksi. Hmmm, jotenkin oudot, mut jotenkin kivat. Ja voihan noi heinät ottaa pois, jos haluaa.

 Ennen:

Jotenkin nää on tuntunut vähän aneemisilta.
Ps. Upea lammas on mun siskon tekemä!

Jälkeen:

Ja toisessa ikkunassa:

Ylijäämäkankaasta tuli vielä hyvänkokoinen lattiatyyny.

Keskenkasvuiset

Vähän on ollut pellon asukeilla kylmä viime aikoina. Onneks on ollut kasvuharso osittain peittona, olishan sellasen voinut jaksaessaan hankkia toisenkin, koko pellon kattavaksi. Mutta onneks perunat on selvinneet ihan hyvin ilkosillaankin ja sipulit kai myös, vaikka kasvuvauhti ei huimaavaa olekaan.

Mun työmaa.

Perunat. Esikoinen auttoi hetken kitkemisessä,
mutta heitti pian hanskat puskaan.

Sipulit.

Harson alla ovat pelastautuneet nauriit, niiden kasvu yllätti mut. Alkukesästä nimittäin taas hyppivä hirviö alkoi syödä nauriiden lehtiä, mutta sain ne jälleen eliminoitua nokkosvedellä ja nyt lehdet rehottaa hienoina. Myös punajuuri sinnittelee harson alla, mutta kasvaa hiiiiitaasti.

Nauriit.

Eka setti papuja typistyi kahteen selvinneeseen yksilöön. Istutin uudet herneiden kera ja niistä näkyy päät ja uskon, että lämmön koittaessa ne sieltä pongahtaa vimmalla ylös.

Kolme maissia on elossa. Neljästä avomaankurkun taimesta vain yksi. Taisivat saada auringonpistoksen, kun ulkoilutin niitä melko vähän ennen pellolle istuttamista.

Maissi.

Kasvihuoneessa kaikki on tosi pientä, mutta muuten ok, ainakin, jos ajatellaan, että kesä on vasta alkamassa. Pinaatti on itsestäänkylväytynyt viime kesän taimista. Siitä ollaan jo kerätty satoa. Uudenseelannin pinaattia ei voi muuta kuin suositella.

Tomaatteja.

Tässä rehottaa taimena ostettu tomaatti.

Uudenseelannin pinaattia.

Ja tänään kaikki nauttivat lämmöstä ja auringosta!

Kesällä kuuluu telttailla

Aamu valkenee kauniina ja yöllä on pärjännyt hyvin paksussa makuupussissa...
Joo-o, ainakin tässä sadussa. Tosielämässä teltta olis litimärkä ja Sylvannia-perhe vilustunut.

Oli varsinaista aivojumppaa tuo teltan kyhääminen, vaikka toisin luulin. Epäonnistuin kupoliteltan virittelyssä aivan täysin ja lannistuin hetkeksi. Ei edes naurattanut, vaan nolona piilottelin tekelettäni ja keksin selittelyjä. Lapset lohduttivat, että "ei se mitään äiti". Luulivat, että luovutan.
  Mutta jatkoin kappaleen pyörittelyä ja lupasin lapsille, että aamulla on teltta valmis. Ja oli. Aivan riittävän hienona. Ei haittaa, vaikka on vähän ylimääräisiä saumoja ja kaikkea käsinkursittua. Tästä tuli nimittäin täsmällisen tarkkaan neljälle makuupussille sopiva. Se kupoliteltta olis muutenkin ollut ihan huono.
Päätykolmioissa, harjalla ja takareunassa on grillitikut, joilla teltta pysyy kuosissaan.

Kyllä ne telttailukelit vielä koittaa!

Sen seitsemää sorttia

 Vanhoi kunnon niittykukkii, ihan parhaita!

Ja perennoja seassa. Vaikka en mä tosta akileijasta tiedä, mihin kastiin kuuluu....

Väritys on suomalaiseen juhlaan sopiva (vaikka vähän liilaan vivahtaakin).

 Sääkin on kaikista pelotteluista huolimatta mitä nautittavin!

Juhlavaa juhannusta!

Koska juhannusruusut kukkivat tänä kesänä aikaisin, niin ikuistin niitä juhannusta varten. Eli näiden kaunokaisten myötä mahtavaa keskikesän juhlaa!

Sisähommissa ja puussa

Hrrrr, hytinää ja vilua.
Onneksi puuhaa riittää myös keskikesäisen talven koittaessa, mutta kun kolme naisihmistä saa inspiraation, niin se näyttää sitten tältä:

Tästä sotkusta syntyi kuitenkin ihan kivasti kortteja sekä Maja-kirjan innoittamana liaanit pihatammeen.

Kiikkerälle astinlaudalle hyppääminen
ei ollutkaan ihan helppo tehtävä aluksi.

Mut pian ne apinat oppii.

Hups. Ja röhönaurut päälle.

Varastosta löytyi kestävää venenarua. Lapset letittivät sitä lisäten välillä kangastilkuista leikattuja lehtiä. Lopuksi raakalautaan suhrattiin akkuporakoneella ja liian pienellä terällä reikä ja sit vaan läpi ja solmu pohjaan. Toisesta liaanista tulee ehkä vaan lenksu sitten, kun talouteemme palaa riittävän pitkä ihminen sitä kiinnittämään.

Lämmin tuli nauraessa!

Hyvää yötä, toivottavat Sylvaniat

Sylvaniat lomailevat vielä kotimaisemissa, mutta ottavat kuitenkin kesästä kaiken irti. Kesäkuumalla on esimerkiksi kiva nukkua taivasalla. Mutta Suomen kesässä lämmikettä tarvitaan (tällä hetkellä niin öisin kuin päivisinkin). Makuupussit on oikein kotoisat ja kätevät. Aikuisille omat ja lapsille omat.

Näitä oli tosi hauska näpertää. Ja ihan parasta oli nähdä yllätyksestä ilahtuneet ilmeet lasten kasvoilla :)

Viime kesän Asteri

Tämän maton aloittamisen vuosipäivää vieteltiin juuri. Ei kovin juhlittava asia... En tiedä, miten siinä niin kävi, aika vaan meni. Ehkä ei ollut kauheeta tsemppiä tehdä tätä, koska yhtäkkiä huomasin, ettei meillä oikein ole tälle paikkaa. Vaan eipä tuollaista voi keskenkään jättää, joten sopivan kesälomahetken tultua otin koukusta kiinni ja virkkasin sinnikkäästi puuttuvat neljä kierrosta. Sen jälkeen kiertelin pitkin taloa heitellen mattoa paikasta toiseen ja todeten, että eeeeei sovi. Viimeisenä paikkana makuuhuone, jonne matto sitten jokseenkin sopien jäi.

Malli on siis varmaan kaikille tuttu Kauhavan Kangas-Aitan Asteri. Ontelokuteesta ja koukulla 7 tämän halkaisijaksi tuli 124 cm.Onhan se nätti kyllä. Ja vaikka 7 mm koukulla tämän virkkaaminen oli melko (/tosi) raskasta, niin tekisin silti sillä uudelleen, koska on mukavan jämäkkä eikä lerppa.

Hyvän mielen tilkkupehmusteet

Olen hurjan kauan halunnut tehdä tilkkutyön. "Sitten, kun on reilusti aikaa", olen ajatellut. Kas kun heti meinasin aloittaa suuresta päiväpeitosta, mutta tätä ihastellessani hokasin, että pienempikin riittää. Ja kun Maja-kirjasta tuli eteen söpöt tilkkuiset istuintyynyt, oli mun suunnitelma valmis.

Tilkut leikkasin mun hienoilla välineillä, se sujuikin ihan sutjakkaasti. Toi alusta on jokin ihmeellinen itsestäänkorjaantuva eli viiltojen jäljet haihtuvat yhtäkkiä taivaantuuliin, magic.

Ilmaista mainontaa tietylle tuotemerkille....

Ompelemisen tein taas ihan normaalisti, vaikka hetken harkitsin jättää saumavarat ulkopuolelle, kuten Majassa. Mutta ei musta vielä ole siihen.

Hämmästyttävän hyvin osui saumat kohdilleen, vaikkei täydellisesti sentään kuitenkaan. Ja vähän liian isoksi mitoitin tilkut, joten lopulta jouduin leikkaamaan reunoilta jonkin verran pois.
Alapuolelle ompelin college-kangasta ja väliin tuli levyvanua. Lopuksi sitten tikkaukset kahdesta kohtaa läpi. Ihanat tuli, tykkään kovasti!

Toinen on sommiteltu ja toinen ommeltu siinä järjestyksessä, mitä pakasta sattui tulemaan. Arvaatte varmaan kumpi on kumpi.

 Ja koska näitä ei raaski koko ajan pitää ulkona, sopivat ne loistavasti värittämään myös verannaa.

Nyt malttaa taas jatkaa peltohommia, kun sain tämän mielestä kutkuttelemasta. (Jollen sitten innostu vielä tekemään kahteen tuoliin samantyyppisiä...)

Kas kuusen latvassa...

Lainasin kirjastosta Mari Savion & Kati Rapian Maja-kirjan ihan vaan kokemuksen ja sivistyksen vuoksi, Saviohan on paikallinen läänintaiteilijamme. Vaikka en kokenutkaan olevani kohderyhmää, niin jo alkuteksteistä tuli hyvä ja rento fiilis ja kirja alkoi tosiaan kiinnostaa. Onneksi istuuduin sen kanssa sohvalle illan rauhallisina tunteina, pääsin ihan itsekseni pienelle seikkailulle.

Kirjan graafinen toteutus ja kirjoitus on jotenkin niin maanläheistä, puhuttelevaa ja hauskaa. Kirjan alkupuolella olin kyllä vielä ohjeista hieman ihmeissäni, että voiko tolleen kankaan reunat jättää viimeistelemättä ja tehdä tosta noin vaan ilman kaavoja. Kunnes sitten tajusin, että nyt ei olekaan kyse käsitöiden tekemisestä ja täydellisestä lopputuotteesta, vaan hauskanpidosta! Tuli kauhea tarve rikkoa harmonisen ja toisiinsa sointuvan sisustuksen tavoittelu ja tehdä jotain tosi tyhmää ja räikeetä. Nappasin tylsiintymisen vuoksi käytöstä poistetun tyynyliinan ja vapaasti vasurilla piirtäen muokkasin siitä kuusen(tyyppisen).

Hassu se on, mutta nyt on hassuttelun ja sekoilun tarve :) Ja sen verran kuitenkin vielä olin jäykkis, että tein saumat ihan normaalisti nurjalta puolelta enkä yhtä reteesti, kun Savio&Rapia; siksakilla vaan oikealta puolelta ja saumavarat näkyviin.

Vaikka sitä vanhaksi tuleekin, niin ei sen joka asiassa tarvi näkyä. Lapsellisia kesäpäiviä kaikille!

(Tässäpä vielä aiheeseen liittyvä artikkeli, joka on mun mielestä aivan täsmällisen täynnä asiaa. http://olotila.yle.fi/koti/asuminen/minun-kotini/mari-saviolle-koti-elamaa-ei-esittelya-varten)

Suloisiin paljaisiin varpaisiin

Viime kesän mallia vähän pienentäen tein supersöpöihin 9 kk ikäisiin jalkoihin hopeiset paljasjalkasandaalit.

Pieniä kevätlahjoja

Me ollaan kai vähän outoja lintuja näiden lahjojen kanssa. Tälläkin kertaa mennään aika ihmeellisellä meiningillä, nimittäin opettajat saavat kepin. Mutta on siinä sentään koristeita. Luokan seinälle varmaan sopii tällainen mobile. (Saivat kyllä lisäksi ostettuakin tavaraa.) Ja toisaalta tämä omituinen lahja sopii kyllä siihen, että tyttäreni sai stipendin juurikin kädentaidoista :)

Iltiksen tädeille tehtiin avaimenperät.

Kuviot on tehty samasta massasta, minkä olen aiemminkin maininnut eli ihanasta Sculpeyn Ultra Lightista.

Se on nyt siis K-E-S-Ä-L-O-M-A !

Hassu riisimakkara kolotuksiin

Kaupan kauratyynyt ovat mun mielestä joskus vähän liian lyhyitä. Ne lämmittää lähinnä vaan niskaa. Jos haluaa lämpöä lapaluiden kohdalle, niin se on jo vaikeampaa. Ja tämän ompeluhommani ideana oli myös se, että tyynyn voisi kietaista vaikka ristiselän kohdalle tai reiden ympäri. Mistä nyt ikinä sattuu kolottamaan. Mutta aika hassu tästä kyllä tuli. Ja painava, 2 kg riisiä upposi tähän. Onneksi siis en tehnyt yhtään leveämpää.

Tällä kertaa vuorossa kukkatyyny

Isoista afrikankukista piti ensin tulla päällinen jakkaraan, mutta törmäsin ajatustyön vaativuuteen ja kyhäsinkin niistä tyynyn.

Kääntöpuolelle virkkasin kukkien sijaan aaltoja, että on vähän vaihtelua. Ja aaltokuvio siis sopi afrikankukan muotoihin näppärästi.

Tyynyn sivut piti saada suoriksi, joten niissä on puolikkaat kukat.

Huh, onneks se on nyt valmis. Meni tämäkin homma vähän vaikeaksi, kun langat (siis jokaikinen kolmesta) loppuivat kesken. Vihreää ja ruskeaa Adriafilin Navya sain onneksi tilattua lisää Lappeenrannan Tuuliviiristä, jossa olin käynyt kylpyläreissun yhteydessä. Vaalea lanka sen sijaan oli ostettu viime kesänä Tallinnasta. Kaupunkimme parhaiten varustetusta lankakaupasta löytyi jotain sinne päin, mutta kyllä eron huomaa päivänvalossa melko selvästi. Mutta kuka tollasia kattelee, kun päänsä tyynylle painaa.

Afrikankukan ohje löytyy esim. täältä, ja puolikkaan täältä. Puolikkaan tein vähän eri tavalla kuin ohjeessa. Aalto-malli löytyi tällaisesta mahtavasta opuksesta!