keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Kuinkas sitten käykään

Piti laittaa tänään tyytyväinen postaus, että jee, nyt on viljelyhommat viimeistelyä vaille valmiit. Kasvihuone valmis ja pelto melkein täynnä. No, näin se onkin. Kasvihuoneessa törröttää parikymmentä tomaattia, chiliä, paprikaa, purjoa ja kurkkua. Pellolla muhii perunaa, puna- ja keltasipulia, hernettä, papuja, avomaankurkkua, kesäkurpitsaa, kurpitsaa, punajuurta, pinaattia, basilikaa ja kukkia.

Siellä niitä on.

Lapsetkin halusivat omat pläntit pellosta.

Sipulit menossa.

Hetken aikaa olin siis tyytyväinen. Sitten tajusin, että miksi meillä oli tänään fleece- ja tuulitakit, kun suoritimme viimeisiä kylvöjä. Ja asia varmistui säätiedotusta tutkiessani. Kylmää. Päivästä toiseen tiedossa kylmää.

Ja ei kun virittelemään jotain muovisysteemejä pellolle. Kepit kaatuilivat ja harakat nauroivat.

Saunan lämpöä odotellessani tsekkasin vielä uudelleen säätiedotuksen. Tilanne sen kun pahenee. Jo ens yöksi lämpötila laskee viiteen asteeseen. Ja kasvihuone on 15 kilometrin päässä. En kyllä lähde sinne ajelemaan nyt. Täytyy vaan toivoa, että verannalla karaistuneet taimiparat eivät värise ensi yönä.

Ja jos nyt ihan välttämättä halutaan vielä kurjuutta lisätä, niin netissä tutkailin kaikkia taimikasvatusohjeita ja takapuolelleen näyttää menneen eräskin asia. Tomaatin taimien kanssa ohje oli, että kun ensimmäinen keltainen pilkistys on taimessa näkyvissä, niin on aika siirtää ne kasvupaikalleen. Siis kukkia?! Mun tomaatit on hädintuskin kasvattaneet lehdet. Wau.

Saas nähdä, mitä tästä taas tulee.

Joka tapauksessa, nyt ennen rikkaruohojen esittäytymistä tai taimien tuhoa tai siementen itämättömyyttä odotellessa on aikaa virkata. Sitä siis....ja ilolla.


lauantai 26. toukokuuta 2012

Ekat maistiaiset

Vaikka tuntuu, että vastahan kesä alkoi, niin jo kasvaa kaikkea ja ollaan jo vähän niinku keräilty satoakin. Tänään maistettiin ekan kerran salaattia, joka tosin on pientä ja luihua, mutta kyllä oli hyvää. Oli viime kesänä poimituista siemenistä kasvatettu. Uusista kaupan siemenistä kasvatettu salaatti ei menestynyt. No, ehkä se johtuu siitä, että niitä tuli kylvettyä kun rairuohoa eli taimet taisivat tukehtua. Niitähän ei siis MILLÄÄN pysty koulimaan, jos on sattunut sujauttamaan ne kaikki miljoonat siemenet yhteen muoviruukkuun.

Omat siemenet kylvin hartaudella ja säästeliäästi.
Salaatin kaverina kasvaa persiljaa ja basilikaa. 

 


Tomaatit, paprikat ym. näyttävät nyt tältä. Jotenkin tuntuu, että saisivat olla jo isompia ja vahvempia. Oon kyllä antanut kanankakkaa. Mutta ehkäpä ottavat kasvupyrähdyksen sitten lopullisella kasvupaikallaan. Ulkoilutin näitä tänään vasta tokan kerran. Ehkä siinä myös laihuuden syy. Yritin kyllä aiemmin, mutta on ollut vähän vaikeeta bongata sopivan hellä tuuli.




Oon myös kerännyt ja kuivannut nokkosia. Ja tietysti raparperia. Tästä se säilöminen taas lähtee...

Kesähurmoksessa

Meidän talon naiset ovat tänään pursuilleet energiaa. Täällä on tehty yhtä sun toista, mitä hyvään kesäpäivään kuuluukin. Tosin vähän enemmän olis pitänyt päästä istuttelemaan kaikkea. Ja haaveilin myös keinussa virkkaamisesta, mutta sen aika koittaa sitten vähän myöhemmin. Nyt ei vielä jouda...

Tänään saatiin daaliat maahan. 25 kuoppaa hautoo nyt kanankakalla ravittuja mukuloita tuolla pellon oikeassa reunassa.  Mun mielestä tämä juuri käännetty maa on aina jotenkin niin hieno :)


Töiden lomassa pitää välillä myös haahuilla ympäri pihaa ihastelemassa ja katselemassa, jos joku nuppu olis sittenkin jo auennut...Tällaista siellä näkyy:

Kukkapenkissä on onneksi vähän väriä sillä aikaa, kun kesäkukat kasvattelevat vielä nuppusiaan.



Näin sievä yksilö sinnittelee takapihalla yksin. Siellä kun ei ole muuta kun myyrien myllertämä sammalnurmikko ja juuri tämän kukan alustana toimiva kivi. 

 

Tää on vähän hassu, mutta toisaalta silti söde. Mikähän tän nimi olikaan...



Meidän pihalla rehottaa aika paljon kaikkea vanhaa ja kai rikkaruohonkin tyyppistä. Mutta kivoja ne on silti.



Lasten kukkalaatikossa kukkii tällä hetkellä tulppaanit ja bellikset. (näkyyks toi minihämis?)



Ja lopuksi yhdet varpaat pellolla kävelyn jälkeen. Meidän 7v. maalainen putsasi hiukan tummentuneet jalkapohjat sylkäisemällä ruohotuppoon ja hankaamalla sillä sitten mullat pois.



Huomenna ahertaminen jatkuu kasvihuoneella...




tiistai 22. toukokuuta 2012

Kaverille kans

Pikkutyypit eivät ole pitkään aikaan saaneet mitään itsetehtyä ja me muut ollaan. Ihan epistä.

Tein siis äkkiseltään Moda 4/2007 -lehden mallien mukaan Mandarin Petit -langalla tossut heillekin ja käsilaukun.










Settiin kuuluu vielä huivi ja mekko. Se mekko kiehtoisi kyllä, mutta ei sen 170 silmukan mittainen aloitusketju!

Mutta jos pikkuhiljaa kuitenkin sellasta rupeis...

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Vyölaukku

Tirsk. Sain päähäni tehdä isälleni lahjaksi pienen vyölaukun, koska sellaista hän kerran tuli kaivanneeksi. Kun ei ole käsilaukkutyyppiä. Siis vyölaukkuhan hällä tietenkin jo on, mutta se on usein kuulemma liian iso. Et jos vaan avaimet ja kännykkä ja vähän jäderahaa.

Juu no vahakankaasta sitten tällasen tänään nykersin.

 


On siinä ihan vuorikin. Olis ollut vähän karu ilman.

 

Työjärjestys oli aikalailla päin prinkkalaa, joten paljon käsinparsittavaa jäi. Takana on siis vielä kolme lenksua vyöhön pujottamista varten. Tosin tarvinnee tehdä joku vyösysteemi kans, jos tuulipuvun kanssa on liikenteessä. Ja hah, toi pikkupussukka on tietysti sitten niille avaimille tai kolikoille. Tuli vähän tiukalle toi kumppari...VÄHÄN.

Aikamoinen väkerrys, mutta jotain kuitenkin. Ja voihan toi ehkä jopa toimiakin...



keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Pistelty sydän

Tässä vielä äitienpäiväjuttuja. Tehtiin lasten kanssa mummille ja mummolle lahjaksi ristipistotyöt. Kyllä oli suloisen näköistä, kun pikkuiset pistelivät hartaudella neulaa puolelta toiselle. Oli myös hidasta...



Ja kortti.


  

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Tilkkuluomukset

Tilkkuhameet valmistuivat hyvissä ajoin ennen äitienpäivää eli edellisenä iltapäivänä, hämmästyttävää. Tokan hameen tekeminen oli suorastaan kivaa. Tein sen ehkä vähän järkevämmin, kun otin työvaihe kerrallaan ja muutenkin rauhallisemmin. Maltoin myös tehdä poimulangat omalla värillään, joten niiden poistaminen oli huomattavasti helpompaa.

Ompelulankaa meni käsittämättömiä määriä. En varmaan kauheen pieleen arvioi, jos sanon 200 metriä per hame. Jo pelkästään frilla oli noin 5 metriä pitkä. Siihen tuli poimulanka (vain yksi, en jaksanut kahta) sekä kaksi kierrosta kapeaa siksakkia helmaan. Toyota hikoili, kun kaasu pohjassa taittui kymmenen metrin matka. Piti ihan puhaltaa viilennystä loppumetreillä, kun alalangan lisäämisen yhteydessä huomasin puolan olevan ihan kuuma.

Niin ja virkatut minikukkaset pysyttelevät edelleen purkissa, ne olis ollut jo ihan liikaa tässä hameessa. Sekä työn puolesta, että ulkonäöllisesti.

Jep, sit ei muuta kun työvaihekuvien kautta kohti valmiiden kaunottarien esittelyä.


Palat järjestyksessä, poimulankojen ompelu menossa.



Ekan hameen tein kaistale kerrallaan. Se oli vähän huono työjärjestys.



Frillan asettelu tasaisin välimatkoin ennen poimutusta.



Ja tällaiset niistä sitten tuli. Aika runsaat.





Kauniisti pyöriiii helmat.


Malli: Ottobre-lehti




lauantai 12. toukokuuta 2012

Raaka mutta rehellinen

Mun äitienpäivään kuuluu alla oleva runo. Tänään aamupäivällä hommien sujuessa hyvin ja vihellellen ajattelin, että tällä kertaa ehkä voin lukea sen samaistumatta siihen. Mutta ei. Vaikka tilkkuhameet valmistuivatkin jo ennen päivällistä (hyvä minä!), niin muut hommat alkoivat uhkaavasti kasaantua ja vieteri kiristyä. Siihen se sitten jumitti. Olen taas todeksi saattanut tuon runon...Ens vuonna uusi yritys. (Ja huomenna pirteempi postaus.)


Erilainen äitienpäiväruno:

On toukokuun toinen sunnuntai
ja liput ne saloissa liehuu.
Äitejä tänään juhlitaan
ja juhlakahvit jo kiehuu.
Puheita kauniita kuunnellaan,
tulee kehuja tullen mennen.
Niitä äidit yhä vain kuulla saa,
kuten kuulla sai äidit ennen.

Äiti tuo hellä ja lämpöinen,
uhrautuvainen ja jalo,
ahkera, pullantuoksuinen,
kiiltää puhtauttaan koko talo.
Ei lie äidin sydäntä hellempää,
kunnon äiti ei helposti suutu,
äiti aina jaksaa vain ymmärtää,
ei viisautta äideiltä puutu.

Minä istun, mietin ja käsitän;
en mittoja noita täytä,
ja jos oikein asian ymmärrän
en kai äidiltä edes näytä.
Vajoan penkissä alaspäin,
hymyn yritän esiin kaivaa,
en tunnista kehuista itseäin,
yhä enemmän tilanne vaivaa.

Kai äitinä inhimillinen
on otteeni elämään tähän.
Minä aina jaksa rakastaa en,
vaan vihaankin joskus vähän.
Minä suutun joskus niin tosissaan,
että ihan ravistaa tekisi mieli,
ja suuria tulia aikaan saa
tää liukas ja terävä kieli.

Huono omatunto ja syyllisyys
meitä äitejä usein vaivaa,
kehut silloin tuntuvat pahalle
ne arpia auki vain kaivaa.

Jospa kehujen ylitsevuotavien
sijaan sanoa vaikka voisi
jotain armollista ja pehmeää,
se kuin musiikki korvissa soisi.
Jos kuulisi hetkenä sellaisena,
kun mieli ei taivaisiin yllä,
että selviät ihan kivasti
ja äitinä riität kyllä. 


Tuulikki Jääskeläinen 




 Hyvää äitienpäivää kuitenkin kaikenlaisille äideille! Mua jo ihan jännittää...

Tohvelit

Onneks joka paikassa ei voi tehdä tilkkuhametta, niin oon sit saanut tehdä näitä tossujakin välillä. Muuten meni ihan kivasti, mutta tietty unohdin tehdä tokan tossun peilikuvana. Onneks ton remmin ei sitten kuitenkaan tarvinut olla toiminnallinen, joten nyt toisen tossun remmi on kiinteä ja nappi on itekseen toisella puolella, et näyttäis normaalilta.



Ihanat ovat jalassa ja hämmästyttävää on, että näistä tuli äärimmäisen sopivat. Taidan vaalia näitä kylätossuina ja tehdä toiset kotikäyttöön...

Ohje oli kuvana ja löytyi Suuri Käsityö -lehdestä numero 11-12/2011. Lankana on Novitan Siiri (kampanjalanka). Se on 100% akryyliä, näidenhän ei ollutkaan tarkoitus olla lämpöiset talvitossut. Vähän tahmea oli ehkä virkata, mutta kiva lanka kuitenkin.


tiistai 8. toukokuuta 2012

Viljelytilanne

Nyt taitaa olla suunnilleen kaikki se tehty, mikä tehtäväksi on aiottu ennen ulossiirtymistä.

Eli viimeisenä tuli kylvettyä kurkkua (taas omista siemenistä, jännää), kesäkukkia, papuja (myös omia), koristekurpitsaa ja olikohan se sit siinä.

Verannalla varttuvat nyt pienokaiset tällaisessa järjestyksessä.




Onneksi sekaan mahtuu vielä kuitenkin istumaankin.

Nyt sitten vaan puhallellaan ja seuraillaan taimien vahvistumista.

torstai 3. toukokuuta 2012

Tilkkujen riivaama

Tilkkujapoimulankojasaumojasiksakkiatikkauksiajne

Miksi, oi miksi koskaan ajattelin, että tilkkuhame on kiva ja nopea tehdä ja siihen saa kaikki tilkut käytettyä. Tämä tilkkuhame EI ole kiva. Hameen nimikin on Sudoku-hame, joten sen alkuunsaattaminen vaati aivotyöskentelyä ja armotonta järjestelyä, koska paloja on paljon ja yksikään vierekkäinen pala ei saa olla samaa kangasta EIKÄ samankokoinen (kolme eri kokoa). Ja mä tietenkin tein ne tilkut ennen kuin ajattelin mitään tollasta.

Tämä ei myöskään ole nopea tehdä. Pystykaistaleessa on kolme palaa, kaistaleita on kahdeksan. Kahteen alimmaiseen palaan tulee molempiin kaksi poimulankaa (yhdellä ei rypyty kauniisti). Laskin siinä joutessani, että koko hameeseen tuli ommeltua vajaa 50 metriä poimulankoja. Sitten siksakit ja yhteenompelut sun muut.

Todellakaan hame ei myöskään valmistunut pelkästään omista tilkuista. Eihän ne ollut toisiinsa sopivia eikä riittävän isojakaan kaikki. Alimmainen kappale nimittäin on älypitkä. Ja noudatan aina kyllä langansuuntaa, kun kuulemma muuten alkaa kiertää.

Et silleen. Olen siis viimeisen viikon (illat pitkät) ollut melko tiukasti näissä puuhissa aina kun puutarhasta olen itseni sisään malttanut raahata. Ensimmäinen mekko vaatii vielä viimesilauksen, mm. mutaman metrin frillaa helmaan. (Ai niin ne minikukat kans...) Sitten pääsen aloittamaan toista ja äitienpäivähän on deadline. Lisäksi esikoiselta tuli toive, että rannekorutkin olis kiva olla silloin valmiit.

Miksköhän mä tänään aloitin virkkaamaan itselleni tossuja...

No, tämä marmatus olis ehkä jäänyt tuottamatta, jos olisin pysynyt suunnitelmassani tehdä näitä rauhassa talven mittaan. Mutta virkkuut veivät mennessään ja nyt sitten luotetaan viimetinkaan.

Tässä pieni vilautus yhdestä nätistä kohdasta. Äitienpäivän jälkeen vasta voin paljastaa kokonaisen kaunottaren.


Pallukoita ja onnenapiloita


Pieni pallukkakori on lähdössä tuparilahjaksi.
Tämä tulee koristamaan uutta, modernia kotia, 
joten valitsin luonnonvaalean sijaan tummanruskean. 
Saas nähdä, sointuuko sisustukseen.


Ja sitten vielä sylillinen onnenapiloita.