lauantai 15. huhtikuuta 2017

Pientä puuhailuu ja kevätjuttuu

Niin. Sehän on nyt ihan kevät sitten. Hetki sitten poljettiin tuhattamiljoonaa jätskiautolle ja oltiin aiiiivan jäässä. Kevät. Ihan kaikin päin ja mistä tahansa vinkkelistä ja säätilasta katsottuna ihanaa!

Viime viikonloppuna otettiin työn alle ensimmäiset kylvöt (ehkä vähän myöhässä). Suurista mittasuhteista ollaan tultu hyvin pieneen. Mutta jos nämä onnistuvat, niin näissä on varsin tarpeeksi tomaatintaimia ensi kesään. Ja vähän kesäkukkia kavereina. Innokas tyttöseni kylvi myös pitkät pätkät basilikaa.


Pitää miettiä, jos myöhemmin vielä kylvää jotain, kurkkua ehkä jne..tai sitten vaan heitän kaikki loput suoraan maahan.

Muutama viikko sitten asennettiin jännä juttu ikkunaan:


Tyttäreni sai enoltaan synttärilahjaksi tällaisen Bird Watch -linnunpöntön. Pönttö asennettiin imukupeilla (ja varmistusnarulla) ikkunaan. Pöntöstä tietysti puuttuu takaseinä, joten tirppojen elämää voi seurata sisältäkäsin kurkkaamalla suojapahvin alle. Tosi jännittävää!


Vielä ei ole pöntössä elämää, mutta kovasti toivotaan, että joku söpö tipunen löytää tästä itselleen uuden kodin.

Pääsiäistouhut on myös meneillään. Eilen tehtiin vitsoja tämän päivän reissua varten.






Ja tehtiin myös ekan kerran itse pashaa, koska olemme sen suurkuluttajia.






Huh, että tuli hyvää ja runsaasti.


Seuraavaksi pihahommat, mutta ne saa vielä hetken odottaa, nimittäin nyt on
päästettävä noidat matkaaaaaan!




Pitsitoppi-kesäprojekti

Ei siis tuleva, vaikka niin luulisi, koska tuleva on lähempänä kuin mennyt. Mutta tämä nyt vaan on jäänyt roikkumaan.

Eli viime kesänä virkkailin itselleni toppia. Muistan tästä sen verran, että tätä mallia oli tosi hauska ja helppo virkata. Harmi vaan, että topista tuli itselle liian pieni. Saa nähdä, kelpuuttaako kumpikaan pienistä neideistä tämän ensi kesänä käyttöönsä.




Ohje on Suuri Käsityö 5/2016 -lehdestä. Melkein voisin ajatella tekeväni tämän uudestaan isompana. Ja ehkä mustana...



Kortteja


Blogi ja kuvat järjestykseen näin pääsiäisen joutenolon aikaan...








sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Verhot viiveellä


Silloin kun joulu lähti talosta, tuli totaalikyllästyminen jo vuosia ikkunoissa roikkuneisiin verhokappoihin. Tekaisin pikaisesti kahdesta pienestä kankaanpalasta uudet ja mun mielestä niistä tuli kivat ja keväiset. Näillä sitten mennään taas muutama vuosi.

Nämä kuvat on otettu silloin kun pimeys oli päivän pääväri.




Tänään koitin ottaa uudet, mutta kamerakaan ei oikein tiennyt, miten tuohon ylenmääräiseen valoon suhtautuisi.


Joten suljin säteet rullaverholla hetkeksi piiloon ja sitten äkkiä takaisin.



Aurinkoista sunnuntaita!


Ps.
Oli hienoa eilen jäällä!
Kuvassa on myös joutsen juuri lentoon lähdössä.





sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Lisää norsuja


Jälleen on yksi norsu syntynyt.


Mutta piiitkä oli tämän vauvan matka maailmaan. Ei musta enää ole tehovirkkaajaksi. Toivottavasti muut työkaverit eivät muista, että lupasin tyhmyyksissäni tehdä näitä tarvittaessa muillekin...Tai toivottavasti ainakin tilaavat samantien, kun viivat ilmestyvät tikkuun.

Kivoja talvisia hetkiä!




lauantai 28. tammikuuta 2017

Pirjalankaarakoita

Tänään leivoin pitkästä aikaa karjalanpiirakoita. Ilta oli jo pitkällä, kun hommaan ryhdyin, joten tein ihan vaan muutamat. Myöskin siksi näin, että jos menis pieleen, niin olis vähemmän pieleen menneitä. Mutta ne onnistui ja oli hyviä! Kyllä oli rinta rottingilla, kun tarjosin lapsille iltapalaksi itsetehtyjä lämpöisiä piirakoita munavoilla ja puolukkavispipuuroa tietysti itsepoimituista puolukoista.


Tekivätpä muuten lapsetkin itselleen yhdet kappaleet oikein näppärästi. (Tuossa oikealla olevat pienemmät versiot.)

Käsin leivottu täällä tänään/Vessöö VS Käsin leivottu täällä tänään/K-Supermarket. 

Tämäkin herkku on kyllä syyttä suotta saanut sellaisen maineen, että itse tekeminen olis työlästä ja vaikeaa. Onnistuu multa --> onnistuu keneltä vaan. 


torstai 29. joulukuuta 2016

Leivän mahti


Onneksi meillä on iso ja mukava keittiö. Olen nimittäin taas huomannut, että siellä tulee vietettyä aikaa luultavasti kaikista eniten. Joulun vapailla varsinkin on ihanaa leipoa kaikessa rauhassa.

Enpä nyt kaikkea ole kuvannut eikä ole tarviskaan, mutta yhden hauskan leipäohjeen ajattelin linkittää. Gluteenitonta leipäohjetta etsiessäni törmäsin ohjeeseen, jonka nimi on kohtuullisen houkutteleva: Elämän mullistava leipä. Tietenkin halusin mullistusta, joten tällainen tuli meidän joulupöytään.


No niin, ja sitten kun käytte katsomassa tuon ohjeen, niin huomaatte heti, että mun leipä on erilainen. Eli tein vähän soveltaen ja lisäsin jopa gluteenittomia jauhoja sekaan. Mutta kyllä tämä hyvää oli! Täytyy vielä ostaa seuraavaksi kaikki tarvittavat ainekset ja tehdä ihan ohjeen mukaan.
Ohje täältä

Taateleita rakastavalle lapsukaiselleni tein taatelileivän. Se onnistui oikein hyvin.


Taateleita inhoavalle - ja karpaloita rakastavalle - toiselle lapsukaiselleni tein tosi karpaloisia sämpylöitä.


Käytin sämpylöissä vaan puolet ohjeen hiivamäärästä, niin ovat vähän lituskampia. Mutta mun mielestä parempi niin.

Nams.









Pieniä joulujuttuja

Joulu meni, mutta hyvät muistot jäivät!

Viime jouluna jo haaveilin pitsipallon virkkaamisesta. Jotenkin vaan se ohjeen etsiminen ei onnistunut. Nyt löytyi ihana ohje ja oikein suomenkielisiltä sivuilta. Pitsipallon ohje täältä.

Näitä on kyllä ollut niin mukava virkkailla ja edelleen on pari palloa työn alla.




Muita virkkailuja ei tullutkaan tällä kertaa tehtyä lahjaksi. Mutta jotain pientä omatekemää kuitenkin pallojen lisäksi:

Suvun pienimmälle ompelin lahjaksi nukenvaatteita. (Älkää välittäkö silmäpuolesta vauvasta.)


Paitaan virkkasin koristeeksi lumihiutaleen.

Nukenvaatteiden ohje on Suuresta Käsityölehdestä ja lumihiutaleisiin mulla on oikein oma kirja, jossa on 100 erilaista ohjetta <3 Kirjan nimi siis juurikin 100 virkattua lumihiutaletta.

Äiti on tuikkujen suurkuluttaja, joten oli pakko tehdä hänelle lahjaksi terveellisiä soijatuikkuja. Näitä on jotenkin meditatiivista tehdä. Siinä ei voi muuta kuin olla rauhallinen. Ensin sulattaa puuhellalla soijavahan. Sitten kaiken keskittymisen peliin laittaen kaataa kattilasta vahan tuikkukippoihin. Sen jälkeen tuijottaa kuumaa vahaa ja tarkkailee, milloin se alkaa jäähtyä, että saa sydämen paikoilleen. Sydänlanka pitää painaa sopivasti, mutta ei liian kovaa kipon pohjaan. Sitten voi taas hengittää.


Lapset naruilivat muutamille lähimmäisille lahjaksi joulukuusenkoristeen.


Tänä vuonna ostin lahjapaperiksi valkoista voimapaperia. Se oli ihanaa, mutta niin läpinäkyvää, että kolme rullaa hupeni hyvin äkkiä.


Vanhempieni lahjoihin virkkasin tähdet koristeiksi. 


Olipa sinne omankin kuusen alle ilmaantunut lahjoja.




Ihanan valoisaa pimeyden jatkoa kaikille!




lauantai 24. joulukuuta 2016

Ihastuttavaa Joulua!



Lämpöä ja nautintoa!
Kaikkea!

perjantai 25. marraskuuta 2016

Lämpöisen kerman levittelyä ja ripaus mustaa


Viime lauantaina olin erikoisen tilanteen edessä; muu perhe lähti viettämään Hesa-päivää ja minä jäin yksin kotiin puuhastelemaan vailla keskeytyksiä.

Onneksi sain edellisenä päivänä postissa maalia, muutenhan olisi saattanut mennä ihan lorvailuksi. Itseasiassa juuri sen takia kiiruhdin viikolla tilaamaan ko. maalia ja toivoin hartaasti, että se ehtii. Onneksi ehti.


Maali on tilattu Sisustus-Fannystä. Kyseessä siis paljon kehuttu kalkkimaali warm cream -sävyssä.


Ensimmäisenä maalasin ikivanhan jakkaran sekä Ikeasta ostetut puiset säilytyslaatikot. Maali oli mukavan tuntuista ja ihan kivasti meni muutenkin, mutta vähän jo tympi, kun noita laatikoita oli niin monta. Näiden jälkeen olin ihan kahden vaiheilla, jätänkö pensselin ja siirryn muihin hommiin, vai ottaisinko sittenkin työn alle eteisen naulakon.

No otin.

Ja siinähän sitten aikaa meni.

Hurjalta näytti ekan kerroksen jälkeen.

Mutta ihan hyvältä kolme kerrosta (ja seuraavaa vuorokautta) myöhemmin.


Naulakon kuivuessa maalasin myös peilin kehykset.


Ja koska muu väki palasi Ikeasta ostosten kera, niin yhtäkkiä oli koko koti myllerryksen kourissa. Huonekaluja siirtyi ja tavaraa levisi. Niinpä oli pian uuden maalauskohteen aika. Vanha ruskea lipasto sopisi olohuoneeseen tyyliltään, mutta ei väriltään.


Kolme kerrosta tähänkin (paitsi noihin välihyllyihin en jaksanut), niin tuli oikein kiva.




Nyt olisi vielä jäljellä eteisen kenkäteline, joka on samaa sarjaa naulakon kanssa.

Ja ihan alunperinhän oli tarkoitus hankkia kalkkimaalia keittiön pirttikalusteen maalaamiseen, joten kai sitäkin sitten jonain päivänä, tai viimeistään kesällä. Nyt ainakin tietää, että hyvää tavaraa tuo maali on ja värisävyn valinta meni ihan nappiin. Ei ole kylmä valkoinen eikä liian keltaisen kermainen. Ja myrkytönkin vielä!

Valkoisen lisäksi arjessa on ollut vähän mustaakin. Meidän ihana pupumme Senni kuoli eilen aivan yllätten ja aivan liian nuorena. Suru on ilmassa vahvana ja iso huoli jäljelle jääneestä veljestä...Mutta pienemmän tytön toiveikkaasti lausuttuja sanoja lainaten "Elämässä täytyy kestää kaikenlaista."