sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Lisää norsuja


Jälleen on yksi norsu syntynyt.


Mutta piiitkä oli tämän vauvan matka maailmaan. Ei musta enää ole tehovirkkaajaksi. Toivottavasti muut työkaverit eivät muista, että lupasin tyhmyyksissäni tehdä näitä tarvittaessa muillekin...Tai toivottavasti ainakin tilaavat samantien, kun viivat ilmestyvät tikkuun.

Kivoja talvisia hetkiä!




lauantai 28. tammikuuta 2017

Pirjalankaarakoita

Tänään leivoin pitkästä aikaa karjalanpiirakoita. Ilta oli jo pitkällä, kun hommaan ryhdyin, joten tein ihan vaan muutamat. Myöskin siksi näin, että jos menis pieleen, niin olis vähemmän pieleen menneitä. Mutta ne onnistui ja oli hyviä! Kyllä oli rinta rottingilla, kun tarjosin lapsille iltapalaksi itsetehtyjä lämpöisiä piirakoita munavoilla ja puolukkavispipuuroa tietysti itsepoimituista puolukoista.


Tekivätpä muuten lapsetkin itselleen yhdet kappaleet oikein näppärästi. (Tuossa oikealla olevat pienemmät versiot.)

Käsin leivottu täällä tänään/Vessöö VS Käsin leivottu täällä tänään/K-Supermarket. 

Tämäkin herkku on kyllä syyttä suotta saanut sellaisen maineen, että itse tekeminen olis työlästä ja vaikeaa. Onnistuu multa --> onnistuu keneltä vaan. 


torstai 29. joulukuuta 2016

Leivän mahti


Onneksi meillä on iso ja mukava keittiö. Olen nimittäin taas huomannut, että siellä tulee vietettyä aikaa luultavasti kaikista eniten. Joulun vapailla varsinkin on ihanaa leipoa kaikessa rauhassa.

Enpä nyt kaikkea ole kuvannut eikä ole tarviskaan, mutta yhden hauskan leipäohjeen ajattelin linkittää. Gluteenitonta leipäohjetta etsiessäni törmäsin ohjeeseen, jonka nimi on kohtuullisen houkutteleva: Elämän mullistava leipä. Tietenkin halusin mullistusta, joten tällainen tuli meidän joulupöytään.


No niin, ja sitten kun käytte katsomassa tuon ohjeen, niin huomaatte heti, että mun leipä on erilainen. Eli tein vähän soveltaen ja lisäsin jopa gluteenittomia jauhoja sekaan. Mutta kyllä tämä hyvää oli! Täytyy vielä ostaa seuraavaksi kaikki tarvittavat ainekset ja tehdä ihan ohjeen mukaan.
Ohje täältä

Taateleita rakastavalle lapsukaiselleni tein taatelileivän. Se onnistui oikein hyvin.


Taateleita inhoavalle - ja karpaloita rakastavalle - toiselle lapsukaiselleni tein tosi karpaloisia sämpylöitä.


Käytin sämpylöissä vaan puolet ohjeen hiivamäärästä, niin ovat vähän lituskampia. Mutta mun mielestä parempi niin.

Nams.









Pieniä joulujuttuja

Joulu meni, mutta hyvät muistot jäivät!

Viime jouluna jo haaveilin pitsipallon virkkaamisesta. Jotenkin vaan se ohjeen etsiminen ei onnistunut. Nyt löytyi ihana ohje ja oikein suomenkielisiltä sivuilta. Pitsipallon ohje täältä.

Näitä on kyllä ollut niin mukava virkkailla ja edelleen on pari palloa työn alla.




Muita virkkailuja ei tullutkaan tällä kertaa tehtyä lahjaksi. Mutta jotain pientä omatekemää kuitenkin pallojen lisäksi:

Suvun pienimmälle ompelin lahjaksi nukenvaatteita. (Älkää välittäkö silmäpuolesta vauvasta.)


Paitaan virkkasin koristeeksi lumihiutaleen.

Nukenvaatteiden ohje on Suuresta Käsityölehdestä ja lumihiutaleisiin mulla on oikein oma kirja, jossa on 100 erilaista ohjetta <3 Kirjan nimi siis juurikin 100 virkattua lumihiutaletta.

Äiti on tuikkujen suurkuluttaja, joten oli pakko tehdä hänelle lahjaksi terveellisiä soijatuikkuja. Näitä on jotenkin meditatiivista tehdä. Siinä ei voi muuta kuin olla rauhallinen. Ensin sulattaa puuhellalla soijavahan. Sitten kaiken keskittymisen peliin laittaen kaataa kattilasta vahan tuikkukippoihin. Sen jälkeen tuijottaa kuumaa vahaa ja tarkkailee, milloin se alkaa jäähtyä, että saa sydämen paikoilleen. Sydänlanka pitää painaa sopivasti, mutta ei liian kovaa kipon pohjaan. Sitten voi taas hengittää.


Lapset naruilivat muutamille lähimmäisille lahjaksi joulukuusenkoristeen.


Tänä vuonna ostin lahjapaperiksi valkoista voimapaperia. Se oli ihanaa, mutta niin läpinäkyvää, että kolme rullaa hupeni hyvin äkkiä.


Vanhempieni lahjoihin virkkasin tähdet koristeiksi. 


Olipa sinne omankin kuusen alle ilmaantunut lahjoja.




Ihanan valoisaa pimeyden jatkoa kaikille!




lauantai 24. joulukuuta 2016

Ihastuttavaa Joulua!



Lämpöä ja nautintoa!
Kaikkea!

perjantai 25. marraskuuta 2016

Lämpöisen kerman levittelyä ja ripaus mustaa


Viime lauantaina olin erikoisen tilanteen edessä; muu perhe lähti viettämään Hesa-päivää ja minä jäin yksin kotiin puuhastelemaan vailla keskeytyksiä.

Onneksi sain edellisenä päivänä postissa maalia, muutenhan olisi saattanut mennä ihan lorvailuksi. Itseasiassa juuri sen takia kiiruhdin viikolla tilaamaan ko. maalia ja toivoin hartaasti, että se ehtii. Onneksi ehti.


Maali on tilattu Sisustus-Fannystä. Kyseessä siis paljon kehuttu kalkkimaali warm cream -sävyssä.


Ensimmäisenä maalasin ikivanhan jakkaran sekä Ikeasta ostetut puiset säilytyslaatikot. Maali oli mukavan tuntuista ja ihan kivasti meni muutenkin, mutta vähän jo tympi, kun noita laatikoita oli niin monta. Näiden jälkeen olin ihan kahden vaiheilla, jätänkö pensselin ja siirryn muihin hommiin, vai ottaisinko sittenkin työn alle eteisen naulakon.

No otin.

Ja siinähän sitten aikaa meni.

Hurjalta näytti ekan kerroksen jälkeen.

Mutta ihan hyvältä kolme kerrosta (ja seuraavaa vuorokautta) myöhemmin.


Naulakon kuivuessa maalasin myös peilin kehykset.


Ja koska muu väki palasi Ikeasta ostosten kera, niin yhtäkkiä oli koko koti myllerryksen kourissa. Huonekaluja siirtyi ja tavaraa levisi. Niinpä oli pian uuden maalauskohteen aika. Vanha ruskea lipasto sopisi olohuoneeseen tyyliltään, mutta ei väriltään.


Kolme kerrosta tähänkin (paitsi noihin välihyllyihin en jaksanut), niin tuli oikein kiva.




Nyt olisi vielä jäljellä eteisen kenkäteline, joka on samaa sarjaa naulakon kanssa.

Ja ihan alunperinhän oli tarkoitus hankkia kalkkimaalia keittiön pirttikalusteen maalaamiseen, joten kai sitäkin sitten jonain päivänä, tai viimeistään kesällä. Nyt ainakin tietää, että hyvää tavaraa tuo maali on ja värisävyn valinta meni ihan nappiin. Ei ole kylmä valkoinen eikä liian keltaisen kermainen. Ja myrkytönkin vielä!

Valkoisen lisäksi arjessa on ollut vähän mustaakin. Meidän ihana pupumme Senni kuoli eilen aivan yllätten ja aivan liian nuorena. Suru on ilmassa vahvana ja iso huoli jäljelle jääneestä veljestä...Mutta pienemmän tytön toiveikkaasti lausuttuja sanoja lainaten "Elämässä täytyy kestää kaikenlaista."





keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Saikkupäivänä

Pitkästä aikaa koitti se hetki, että olen saikulla. Onneksi en kuolemankielissä, mutta yhtä hiljaisena kuitenkin. Äänihuulia inkivääriglögillä helliessä ja jouluaskarteluja aloitellessa aika sujuu ihan rattoisasti.



Lisäksi tänään pitäisi sijoittaa mun pienokaiset jonnekin talvilevolle. Äkkiä kääntyi pelargonioiden elämä syksystä talveksi. Mutta talvi...jee!


Eipä malttaneet viikonloppuna jäädä hirvetkään metsän suojiin, vaan tulivat valoisaan aikaan talviselle lenkille.


Tänään aamu alkoikin jo 4:30. Olen ehtinyt selailla netistä kalkki- ja muurimaaleja, joista ensimmäistä olisi nyt tarkoitus lähteä kokeilemaan. Eilen saapui myös yksi rulla Juhannusruusu-tapettia, jolla keittiön pieni seinänpätkä tapetoidaan vihdoin ja viimein. Kaiken tämän "virtuaalipuurtamisen" jälkeen onkin nyt sopivaa ottaa pienet päiväunet  :)

Pysykäähän lämpiminä!






sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Noosu

Taas putkahtaa lähiaikoina yksi vauva maailmaan, joten tein Baby showereille tämän tutun norsun, joka sitten pääsikin vaippakakun kakkukoristeeksi.


Laitoin taas jalat vähän liian leveälle, joten istuminen on hieman hataraa. Mutta niinhän se tuon ikäisillä on...

Ohje löytyy täältä.


sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Löpsöt lapsut ja terveelliset tuikut


Keväällä TeeTeeShopin kanta-asiakasillassa kokeilin käteeni ihan täydellisiä virkattuja lapasia. Ne oli sopivat, pehmeät ja sirot. Ostin ohjeen ja langat ja nyt syksyllä sitten sellaiset itselleni virkkasin. Mutta kas, eipä taaskaan tullut sitä, mitä piti. Näistä tuli jätit.


Olen aina kuvitellut, että mun käsiala on tiukkaa, mutta tässä se nyt ei ainakaan pidä paikkaansa.

Ehkä kuitenkin käytän noita tuplalapasten päällimmäisinä kappaleina. Tosin silloin en tunne alpakkalangan ihanaa pehmeyttä. Huoh, jospa sittenkin lahjaksi miehelle....

No, soijakynttilät sentään onnistuivat.





Mutta aina täältä noustaan!




sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Kortteja


Juhlia riittää...


















Pieni juttu vaan pienelle


Vihdoin sai pieni siskontytön peppu retkialusensa.


Toisella puolella on fleece ja toisella vahakangas kosteuden loitolla pitämiseksi (eli kuuluu käyttää juuri toisinpäin kuin kuvassa, mutta mitä sitä nyt yksiväristä fleeceä kuvaamaan). On kyllä olleet käteviä. Meillä on koululaisillakin vielä metsäretkillään näitä aina kaksin kappalein (= kaverille kans) mukana.

Yhtä pienin ja vaatimattomin askelin mennään yleisestikin käsityörintamalla. Silloin teen, kun siltä tuntuu ja pieniä töitä. Lahjoitan enemmän aikaa muihin harrastuksiin tällä hetkellä. Ehkä lähipäivinä kuitenkin valmistuu lämmikettä syksyyn ja kesän virkkuuprojekti kenties myös...Sitten onkin syytä ruveta jo pohtimaan joulua.





sunnuntai 28. elokuuta 2016

On omppuu

Vihdoin koitti se vuosi, että on kunnolla omenaa. Tänä viikonloppuna sitä onkin sitten roudattu sisään ja valitettavasti myös kompostiin. Nyt on omenasosetta, omena-aronia-inkivääri -sosetta, viipaloituja omenoita, riisiomenapuuroa, omenaista risottoa... :D


Tässä kuvassa väri ei jotenkin näy, mutta noista punaisista omenoista tulee uskomattoman kaunista pinkkiä sosetta.


Sain tutulta ämpärillisen marja-aroniaa ja siitähän tulikin omenan ja inkiväärin kanssa varsin piristävän makuista sosetta.


Omenoiden lisäksi olen pyöritellyt sipuleita, joiden varret olivat nyt kuivuneet sopiviksi.


Haaveilin myös metsään menemisestä, kanttarelleista ja puolukoista, mutta koska työt söivät viikonlopusta osan, niin se jäi vielä odottamaan...

Reipasta alkavaa viikkoa!