Ei sitten millään

Miten voi olla niin vaikeaa. Jos on yhden kerran tehnyt liian pienen boleron, jonka purkaminen on aivan toivotonta hommaa, niin miten voi kahden päivän päästä olla täsmälleen samassa tilanteessa. Tai vieläkin syvemmällä. Argh. 

Ei mahdu vaikka kuinka repisi.

Poikki vaan.

Ja sitten on vielä niin tyhmä, että aloittaa koko homman kolmannen kerran. Nyt aloitussilmukoita on valtavasti. Varmaan niin paljon, että koko komistus valahtaa hartioilta. 

No, edelleenkin tämä ruljanssi on sentään poikinut jotain hyvääkin. Sain langat järjestettyä oikein kivasti:

Ja koska näissäkään ei vielä ole kaikki, niin seuraavana haasteena on keksiä ohjeita, joihin näitä lankoja saisi uppoamaan. Kunhan ensin saan bolero-piinan yltäni. 

Käsistäni on tänään kuitenkin syntynyt ihan onnistuneitakin juttuja. Aamulla muun väen nukkuessa paistelin juhannuspäivän brunssia varten eilen illalla tekemästäni taikinasta meheviä sämpylöitä. Ps. Näiden kuuluukin olla lituskoja, koska hiivaa käytetään hyvin vähän. Siksi näitä voi myös syödä paaaaljon.

Ei muuta kun sämpylöiden kera boleron kimppuun!

Murheen alhosta vauhtiin

Äh. Mustan boleron tekeminen on aiheuttanut jo kaksi kertaa murhetta. Ekalla kerralla yritin tehdä kyseistä vermettä silmukkaisesta langasta yksistään. Eihän siitä mitään tullut. Tokalla kerralla yhdistin mustan puuvillabambu-langan pörröisen kaveriksi. Sitä pistelin menemään aika pitkään. Sitten tajusin, että tuotoshan on aivan liian pieni. Purkamaan on turha ruveta, kun tollanen mohair-lanka menee aivan heti solmuun. 

Eli p*ska reissu. Onneks sentään virkkasin tätä paljolti samalla, kun venyttelin, niin ihan hukkaan se aika ei kuitenkaan mennyt. 

Noin viiden minuutin ajan tuskailin, että en virkkaa enää koskaan mitään. Hetken päästä pläräsin hulluna hiirenkorvia ja ajattelin, että pakko tehdä jotain ihanaa. Siinä samalla sitten sopivia lankoja etsiessä tuli tehtyä vähän lankakorien siivousta, löydettyä keskeneräisiä projekteja, innostuttua jotenkin oudosti myös leipomisesta ja etsittyä juhannuspäivän brunssille vähän sämpyläohjetta ym. Löysin myös kaipaamani langat yllä mainittua boleroa varten. 

Kyllä kannatti käydä pohjalla ;) Nyt melkein jo toivoisi sitä sadepäivää, että pääsee kaiken kimppuun. Ihan mielelläni virkkailen sateen ropinassa mun lempipaikalla:

Ps. Eilen käytiin jo poimimassa 10 kg mansikoita. Nam!

Vaihtelua verannalle

Jotku on kauheesti verhoihmisiä. Minä en. Verannalla roikkui melkein kahdeksan vuotta samat (itseommellut) verhot. Tänä keväänä ne kuitenkin alkoi jo vähän kyllästyttää. Ompelin nopeasti vanhasta kirppislöytöpöytäliinasta romanttisemmat verhot.

Mun lempipaikalla on nyt vielä kivempi istua,
kun on nätimmät verhot ja mätsää kukkien väriin :)

Röyhelöä tuli vähän liikaa, se ei pysynyt ylhäällä ilman nastoja. Mutta äkkiäkös muutaman nastan laittoi.

Verannan suojaa onkin tarvinut viime aikoina. Ei sekään yhtään hullumpaa ole, mutta kiva kuitenkin, kun ensi viikolla lämpenee. Kesäkesäkesä!

Karvaista lämpöä käsille

Pääsiäisen aikaan tein perheen naisille kämmekkäät kevään viimoihin. Samaan aikaan työkaveri tilasi itselleen samanlaiset peukaloaukolla höystettynä. Mulla kesti hävettävän kauan saada tilaus työn alle ja sitten tuli ne helteetkin. Mutta onni onnettomuudessa, taas tuli kylmyys ja työkaveri sai männäviikolla juuri sopivasti lämmikettä käytettäväksi vaikka verkkoja kokiessaan.

Nämä pidin itse ja lapsilla on samanlaiset.

Ehkä voisin tehdä itselle vielä nämä peukkuaukolliset.

Lankana käytin SandnesGarnin Kitten mohairia, ja ohjeen löysin täältä. Mahtavan helppo ja kiva ohje ja oli muuten kätevä muokata peukaloaukollinenkin versio tosta ohjeesta. 
Ohjeesta poikkesin sen verran, että tein alkuun pienen resorin. Toimii mun mielestä paremmin resorin kanssa.

Tämän illan ohjelmassa onkin lisää v-stich-virkkailua tällä kertaa v-mäisellä langalla...