lauantai 30. kesäkuuta 2012

Kasvihuoneen tilanne


Tällasta on kasvihuoneella nyt.


Tynkiä tomaatteja ja kippanoita kurkkuja. Salaatti on runsasta, ei säästelty siemenissä. Purjot on vahvoja. Chilit ja paprikat on nysiä, mutta hyvän näköisiä silti, paitsi yks kuolee (?!). Mutta kesä jatkuu - tai oikeestaan vasta alkaa.

Purkinkorkin hattu

Virkkailin - ja virkkailen vieläkin - Novitan Miamista purkinpäällisiä. Ajattelin näyttää nämä vasta sadonkorjuun aikaan, mutta ei kait haittaa vaikka purkki on vielä tyhjä.

Tän ekan tein vähän ohjetta soveltaen ja siitä tulikin mun mielestä kiva.
(nyt kun vaan muistais miten sitä ohjetta sovelsin)



Tokan tein ohjeen mukaan enkä oikeen tykännyt.
Ainakin noin pienessä kannessa se on vähän liian alaspäin lörpöttävä ja runsas.



Päällystin sitten äkkiä tapetilla yhden säilykepurkin
 ja virkkailuvärkkäyksestä tuli siihen kansi. 

Ohjeita purkinkansien virkkailuun löytyy Yhteishyvän sivuilta täältä.



perjantai 29. kesäkuuta 2012

Hängareita

Varmaan kaikki tietää ne puiset karheat henkarit, joissa koukku nitkuu mielivaltaisesti sinne tänne ja ei sitten millään osu vaatetankoon. Voi myös olla niitä versioita, joiden ympärille on kieputettu esimerkiks oranssia muovisuikaletta, joka repsottaa puoliksi irti. Ja muitakin variaatioita varmasti on.

Kamalia kapistuksia siis. Mutta niin vaan löysivät taas tiensä meidän vaatekaappiin. Toimii nimittäin todella hyvin, kun virkkaa niille päällyksen. Ei nitku koukku ja vaatteet pysyvät liukumatta paikoillaan. Melko nättejäkin ovat...

No eihän noi kriteerit sinäänsä ole mitään sellasia, mitä kaupasta ostettu nykyajan henkari ei täyttäisi ja tarjoisi vielä paljon muutakin. Mut kivempi mulle näin.





Liila ja vihreä on Novitan Miamia. Kaksvärinen on villalangoista. Kyllä Miami oli älyttömän hyvä näihin. Nelosen puikolla olen virkkaillut ja ohje löytyypi täältä.

Vielä pitää tehdä monta lisää. Vähän niinku vaatteiden värien mukaan...

keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Pahainen pelto

Alkaa raastava turhautuminen pikkuhiljaa hiipimään ajatuksiin. Pellolla ei juuri ilonaiheita ole. Kaiken jouduin muutenkin jo istuttamaan toiseen kertaan. Röyhkeä fasaani lie syönyt pavut ja herneet. Yksi ainoa herne kasvoi. Myöskään kurpitsa, kesäkurpitsa eikä avomaankurkku itänyt ekalla kierroksella. Nyt sentään näkyvissä on kaksi kesäkurpitsaa. Muita vielä odotellaan...

Punajuuret kasvaa, mutta niissä on hyppivä tuholainen. Ovat saaneet nokkosvettä niskaansa ja huomenna lisää. Tuntuu auttavan vähän, ehkä. Ja nokkosvedessähän on kätsää se, että se toimii samalla lannoitteena.

Perunat sentään kasvavat. Sipulit ihan ok. Maisseja on kolme, onnettoman pieniä. Koristekurpitsan kaksi taimea ovat hengissä, vaikka niillä nyt ei olis niin väliäkään.

Daaliat ovat kuulemma hienot, tuumasi naapurin mummo. Ja pellon perällä kasvaa kaikkia kivoja kukkia, mutta en tiedä, kummat voittaa kilpajuoksun: rikkikset vai kukat. Kitkeminen siellä on ihan mahdoton ajatus. "Kukka vai rikkis...yksi, kukka vai rikkis kaksi...oho tuli jo ilta".

Tyttöjen kasvimaille kävi myös kehnosti. Niissä on yhteensä yksi herne, yksi pinaatti ja vähän basilikaa. Aika paljon enemmän tuli kylvettyä.

Rikkaruohot ovat olleet tyytyväisiä vesisateista. Viikon välein saa kasvatta hauista haran kanssa.

Tässä tilanne ennen ja jälkeen.



Ens vuonna sitten kasvaa perunaa koko pelto. (No ehkä vähän sipulia kaveriks.)


sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Lätsiä

Tänään on ollut hattutehdas käynnissä. Kaksi on valmiina ja kaikenlaisia hatunosia on vielä odottelemassa yhteenompelua. Hirveen jännittävää tehdä toisille. Kun yrittää tehdä oikein hyvää jälkeä, niin tietysti tapahtuu mitä ihmeellisimpiä juttuja. Ja tukikangas oli vähän liian lörtsöä, sitä piti laittaa useampi kerros.

Nallen korvilla nää ainakin näyttää hyviltä.




perjantai 22. kesäkuuta 2012

Juhannusta!

Seitsemän kukkaa tyynyn alle, kurkistus kaivoon...mitä kaikkea niitä olikaan. Onks varatuille kans jotain?! Ei taida olla...

No, kukkia voi silti keräillä ja ihailla. Juhannusruusu on taas ajallaan. Tämä reppana kasvaa takapihan pusikossa. On kyllä vaatimaton, kun jaksaa olla kaunis vaikkei ole arvoisellaan paikalla eikä kukaan hoida.



Otin vähän sisällekin, ettei tarvi takapihalla seistä ihailemassa.



Siniliila Clematis kukkii hulluna. Valkoinen kaveri kituutti aikansa vieressä ja lopulta kuoli. 
En oikein tiedä, mikä sille tuli. Höh.





Iiris pääsi kunnon kukkaan onneksi vasta rankkasateen jälkeen.



Valkoinen Akileija on kyllä nätti. Sitä kasvaa siellä täällä.



Mahtavaa, aurinkoista juhannusta kaikille!






torstai 21. kesäkuuta 2012

Yli-intoa vai ylivilkkaushäiriö

Onkohan tällaselle käyttäytymiselle joku diagnoosi. Kun ihminen on niin innostunut kaikesta, ettei tiedä, mihin ryhtyis.

Pienen lomailun ja kangaskauppavisiitin jälkeen mulla on nyt just sellanen olo. Istuin tänään kankaiden keskellä silmät pyörien ja kädet viuhtoen ja varmaan puhuin ääneenkin, kun suunnittelin, mitä kaikkea vois ommella.
Ja kuten kuvasta näkyy, ympärillä on jo yksi keskeneräinen vaatetyö ja pitää tietty tehdä vielä toinen samanlainen, et molemmat typyt saa.


Pari hattua on myös tilauksessa. Niihin käynkin ensimmäisenä käsiksi. Ehkä rauhotun siinä samalla...

Niin ja ostin ekan Miami-kerän. Sehän oli ihan kivaa lankaa. Paksumpaa, kun odotin. Tein yhden pikkujutun, mikä/mitkä tulevat esittelyyn myöhemmin.

Kaikkee.



lauantai 16. kesäkuuta 2012

Kortteja

Pikainen korttipostaus pitkästä aikaa. Sitten vähäksi aikaa muihin maisemiin...







(kännykällä taas kuvattu, hyi)


torstai 14. kesäkuuta 2012

Lierihattu

Ai että tuli tehtyä hyvä kesähattu! Tuli niin nätti ja ihan täydellisen kokoinen. Ja oli hurjan kiva tehdäkin, kaikki meni hyvin.

Malli löytyi Suuri Käsityö 7/2011 -lehdestä. Pienensin vähän lieriä, kun se olis muuten ollut vieläkin valtavempi. Lieri on edestä leveämpi ja kapenee taakse, joten reuna ei iske niskaan. Vuorina on vanhat pellavahousut, aattelin, että se vois olla miellyttävä hikoillessa.





 

  Vihdoin mulla on kunnon kesähattu! 

Ja ei muuta kun aurinkoa kohti!


tiistai 12. kesäkuuta 2012

Vähän väriä kylppäriin

Ostin kirppikseltä aika paljon liilaa matonkudetta. Liilaahan ei esiinny meidän kodissa missään, vaikka se on yksi mun lempiväreistä. Sain nyt sitten edes vähän liilaa, kun tein kuteista pesuhuoneeseen pienen kynnysmaton. Ohje löytyi Suuri Käsityö 4/2008 -lehdestä. Tosi helppo ohje, mutta alkumetreillä saattoi tulla joku virhe, luulen. Ja loppuun tein ohjeesta poiketen vähän reunusta.

Vaikein osuus tässä oli maton kuvaaminen. Jotenkin kauheen karua kuvata kylpyhuonetta, joka ei todellakaan ole viimeistä huutoa, ja liioiteltua olis laittaa jotain orkideaa tohon koristeeksi. Menköön näin:






sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Jumbokukkia verhoihin

Mä en ole mikään verhojen kanssa hössöttäjä -ihminen. Makuuhuoneen verhot on ensinnäkin olleet täysin samassa paikassa neljä vuotta ja toisekseen ilman viimeistelyä. Ovat siis kaivanneet verhotamppeja. Nyt sellaiset sitten vihdoin saivat, kun mietin virkatuille kukille käyttötarkoitusta.






Vaikka kukka ei muotonsa puolesta sovi lainkaan verhon vahvasti neliömäiseen ilmeeseen, niin tykkään silti. Ehkä se just tasoittaa sopivasti liian kulmikasta tyyliä. Ne vastakohdat, ne vastakohdat...


Puutarhakuvia


Puutarhaa on kauheen kiva kuvailla. Tässä eilisen kierroksen kuvia.

Alkupään kukat ovat sellasia, jotka ovat ajalta ennen meitä ja varmaankin aika tyypillisiä maalaispihapiirin kukkia. Mullahan onkin Maatilan pihapiiri -kirja, täytyy sieltä vähän selailla...

Mikähän tämän nimi olikaan?


Enkä kyllä tiedä tämänkään nimeä.

Hassun näköinen on unikko, kun alkaa puskea lehtiä ulos.

Pionit ovat aika hyvässä kukintavauhdissa.


Tässä on tulppaanikaksoset.

Kielo kuvattuna muurahaisperspektiivistä. 
En raaskinut katkaista, kun tuo oli oikein muhkea yksilö.

Joku koppis omenapuussa.

Pensasmustikan kukka on tosi nätti. Tuliskohan tänä vuonna marjojakin...

Särkynyt sydän.


Puutarhassa siis kaikki hyvin. 
Varsinainen kukkapenkki aloittaa myös kohta kukintansa, 
ensimmäisenä varmaankin Iiris. 
Ihanaa, kun koko ajan on jotain odotettavaa :)



perjantai 8. kesäkuuta 2012

Kauhea kanamainen kori

Nyt alkaa tämän talouden ensimmäiset petivaatteet hajoilla. Mun kapiokirstussa omaan kotiin matkannut pussilakana ratkesi, joten nyt tässä leikkelyn vimmassa silppusin sen ja virkkasin siitä muiston säilyttämiseksi korin.

Ehkä se olis kuitenkin ollut kauniimpi muisto kaapissa rikkinäisenä, viikattuna... Korista tuli nimittäin kauhea. Mutta täytyyhän epäonnistumisetkin esitellä, niin pysyy meininki rehellisenä. 

Kude ja koukku ovat tässä aivan toisiinsa epäsopivat, joten rei'istä paistaa läpi. Mulla tuli tästä mieleen kynitty kana. Siis sellanen naku, jolla törröttää vaan siellä täällä karkeita haituvia.

Kiinnittäkää huomionne mieluummin kukkaan. Sekin on virkattu kankaanjämistä leikatusta kuteesta ja on vähän nätimpi, vaikkei tuosta kovin erotukaan.

 
 Kaikesta huolimatta rumilus saa nyt jäädä tuohon lankakoriksi. 

Eikä se luonnossa ole ihan noin verkkoinen...


tiistai 5. kesäkuuta 2012

Pyllynpehmikkeitä

Oon täällä leikellyt matonkuteita. Joka paikka on täynnä nöyhtää ja silppua. Ei ihan mun lempipuuhaa. Toiset pitää sitä kovinkin terapeuttisena. Kärsimättömälle luonteelle siinä on kuitenkin se yksi työvaihe liikaa. Välillä teinkin niin, että virkkuutyö oli kiinni toisessa päässä ja lakana toisessa ja sit aina välillä leikkasin ja välillä virkkasin.

Kuteet virkkasin isoäidinneliöiksi kasin koukulla ja niistä tuli puutarhapenkkiin istuinaluset. Koon puolesta vois ajatella, että lähinnä lapsille, mutta perän mukaan noita voi kyllä yhdistellä aikuisellekin sopivaksi.



Tossa kuvassa muuten pilkistää myös huvittavat virkatut pöytäliinan painot, joita päätin olla sen kummemmin esittelemättä. Typerästi muutenkin niputettu toi pöytäliina, mutta täällä myrskyssä mikään muuten pysy paikoillaan.



Nää sopii kyllä mun mielestä kesään ja hienostelemattomaan maalaistyyliin. 









perjantai 1. kesäkuuta 2012

Leipälaatikko

Tää ei nyt yhtään liity, mutta laitan kuitenkin. Otin vanhempien kätköistä eilen käyttöön tällasen kunnon retro-laatikon. En yleensä tykkää värikkäistä retrojutuista juurikaan, mutta tää oli jotenkin niin kiva meidän vihreeseen keittiöön. Näkyy ulko-ovelle asti.

Laatikko on Anita Wangelin suunnittelema ja tanskalaista alkuperää. 
Nimmari on tossa laatikon reunassa, niin pääsin googlailee.



Vähän sille on tullut jälkiä elämänsä matkalla, mutta niin pitää ollakin.

Kesä ja ihana vapaa-aika tuo toivottavasti lisää aarteita meille. Ehkäpä jos oikein innostun ja etsintä tuottaa tulosta, niin vois tulla vaikka blogiinkin uusi kategoria...