perjantai 25. marraskuuta 2016

Lämpöisen kerman levittelyä ja ripaus mustaa


Viime lauantaina olin erikoisen tilanteen edessä; muu perhe lähti viettämään Hesa-päivää ja minä jäin yksin kotiin puuhastelemaan vailla keskeytyksiä.

Onneksi sain edellisenä päivänä postissa maalia, muutenhan olisi saattanut mennä ihan lorvailuksi. Itseasiassa juuri sen takia kiiruhdin viikolla tilaamaan ko. maalia ja toivoin hartaasti, että se ehtii. Onneksi ehti.


Maali on tilattu Sisustus-Fannystä. Kyseessä siis paljon kehuttu kalkkimaali warm cream -sävyssä.


Ensimmäisenä maalasin ikivanhan jakkaran sekä Ikeasta ostetut puiset säilytyslaatikot. Maali oli mukavan tuntuista ja ihan kivasti meni muutenkin, mutta vähän jo tympi, kun noita laatikoita oli niin monta. Näiden jälkeen olin ihan kahden vaiheilla, jätänkö pensselin ja siirryn muihin hommiin, vai ottaisinko sittenkin työn alle eteisen naulakon.

No otin.

Ja siinähän sitten aikaa meni.

Hurjalta näytti ekan kerroksen jälkeen.

Mutta ihan hyvältä kolme kerrosta (ja seuraavaa vuorokautta) myöhemmin.


Naulakon kuivuessa maalasin myös peilin kehykset.


Ja koska muu väki palasi Ikeasta ostosten kera, niin yhtäkkiä oli koko koti myllerryksen kourissa. Huonekaluja siirtyi ja tavaraa levisi. Niinpä oli pian uuden maalauskohteen aika. Vanha ruskea lipasto sopisi olohuoneeseen tyyliltään, mutta ei väriltään.


Kolme kerrosta tähänkin (paitsi noihin välihyllyihin en jaksanut), niin tuli oikein kiva.




Nyt olisi vielä jäljellä eteisen kenkäteline, joka on samaa sarjaa naulakon kanssa.

Ja ihan alunperinhän oli tarkoitus hankkia kalkkimaalia keittiön pirttikalusteen maalaamiseen, joten kai sitäkin sitten jonain päivänä, tai viimeistään kesällä. Nyt ainakin tietää, että hyvää tavaraa tuo maali on ja värisävyn valinta meni ihan nappiin. Ei ole kylmä valkoinen eikä liian keltaisen kermainen. Ja myrkytönkin vielä!

Valkoisen lisäksi arjessa on ollut vähän mustaakin. Meidän ihana pupumme Senni kuoli eilen aivan yllätten ja aivan liian nuorena. Suru on ilmassa vahvana ja iso huoli jäljelle jääneestä veljestä...Mutta pienemmän tytön toiveikkaasti lausuttuja sanoja lainaten "Elämässä täytyy kestää kaikenlaista."





keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Saikkupäivänä

Pitkästä aikaa koitti se hetki, että olen saikulla. Onneksi en kuolemankielissä, mutta yhtä hiljaisena kuitenkin. Äänihuulia inkivääriglögillä helliessä ja jouluaskarteluja aloitellessa aika sujuu ihan rattoisasti.



Lisäksi tänään pitäisi sijoittaa mun pienokaiset jonnekin talvilevolle. Äkkiä kääntyi pelargonioiden elämä syksystä talveksi. Mutta talvi...jee!


Eipä malttaneet viikonloppuna jäädä hirvetkään metsän suojiin, vaan tulivat valoisaan aikaan talviselle lenkille.


Tänään aamu alkoikin jo 4:30. Olen ehtinyt selailla netistä kalkki- ja muurimaaleja, joista ensimmäistä olisi nyt tarkoitus lähteä kokeilemaan. Eilen saapui myös yksi rulla Juhannusruusu-tapettia, jolla keittiön pieni seinänpätkä tapetoidaan vihdoin ja viimein. Kaiken tämän "virtuaalipuurtamisen" jälkeen onkin nyt sopivaa ottaa pienet päiväunet  :)

Pysykäähän lämpiminä!