lauantai 31. maaliskuuta 2012

Kasarituulahdus


Muistin omistavani pari kansiollista melkein 20 vuotta vanhoja käsityölehtiä.
Värisyttävää, vai mitä!









Lastenvaatteissa on jonkin verran ihan käyttökelpoisia juttuja.


Näitä mä oikeesti selailin käsityöelämäni alussa. Ihan kiva kuitenkin, että sittemmin tutustuin muihinkin lehtiin. MUTTA niin vaan kävi, että nyt mulla on käytössä yksi näistä lehdistä, koska mistään muista omista lehdistäni en vastaavaa ohjetta löytänyt. Nähtäväksenne jää, onko se kimonohihainen villapaita, kirjovirkattu liivi, puhvihihainen kauluspaita, vai jotain aivan muuta.

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Siinä sivussa

Mulle ei sovi sellanen hieno aate, että tehdään ensin yksi työ loppuun. Pitää olla monta hommaa kesken, muuten ei tuu mitään. Ehkä se toisista näyttää siltä, että mikään ei valmistu, mutta sehän on aivan virheellinen havainto tietenkin.

Mulla on virkkuutöissä menossa yksi vähän isompi työ ja selkeesti sen loppuunsaattamiseksi on suorastaan edullista, että tekee välillä jotain muuta. Ei sitä vaan jaksa yhtä ja samaa. Kun tekee väliin jonkun kivan pienen jutun, niin on taas paljon mukavampi palata sen alkuperäisen pariin.

Tämä verkkoinen amppeli tai roikkuva kukkamaljakon (lasipurkki) pidike siis toimii tällä hetkellä motivaation nostattajana. Ja on muutes myös lahja naapurin mummolle. Tällaisia täytyy kyllä saada omallekin verannalle. Ohje on Suuri Käsityö -lehdestä ja lankana Mandarin Petit egyptiläinen (?) puuvillalanka, joita kivasti äidiltä sain monta kerää.


Tein kyllä myös yhden muffinssin "välityönä". Naapuriin ehkä lähtee tämäkin. Tästä tuli muutes hyvä. Eli oliks tää nyt viides vai kuudes. Harjoittelu tuottaa tulosta, jee. Sitä egyptiläistä lankaa tämäkin.




Mutta illalla jatkuu uudella innolla taas sen isomman työn näpertäminen (seuraavaan amppeli-inspiraatioon asti).




maanantai 26. maaliskuuta 2012

Kasvua

Tältä näyttää mun pienen pienet viljelykset tällä hetkellä. Hienoja sirkkalehtiä. Mutta noi purjot on ihan mahottomia. Millä niistä oikein sais hiusta paksumpia. Viime vuonna vain murto-osa selvisi pellolle asti.


Pelargonian siemenistä olen todella huolissani. Niistä ei näy vielä MITÄÄN. Kait mä nyt olen istuttanut oikean asian sinne multaan. Kyllä se ainakin siemeneltä näytti. Iiik.

No, pelargonian pistokkaat sen sijaan nauttivat maljakkoelämästään ja tällaiset juuret kasvatti eräs yksilö. Multaan ovat sittemmin pääseet.


 Näitä kukkiviakin on jo ikkunalaudalla. Voisin tuijotella näitä aamusta iltaan. Paitsi et en ihan malttais. Mutta kuitenkin. Lemppari!



Ja pari korttia

Voi näitä kamalia kännykkäkameralla otettuja kuvia. Mutta kun on se parempi kamera vähän liikkuvaa sorttia...




keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Äl niin kuin lamppu


Tällaset vanhat lamput ovat lojuneet ullakolla jo monta monituista vuotta. Ihan vaan sen takia, että sininen väritys ei enää sopinut meidän makkariin. Aika tyypillinen syy nykyään hylätä hyvää tavaraa...Kauheeta. Mutta onneksi hylkääminen ei ole sama kuin poisheittäminen. Ja mähän en helpolla heitä mitään pois. Ja niin taas kävi, että koitti päivä, jolloin tuli tarvetta kahdelle yöpöydän lampulle.


No eihän nämä vieläkään vanhassa kuosissaan kelvanneet. Saivat vähän ja vähän enemmänkin spräy-maalia pintaan ja uutta kangasta hattuun sekä lopuksi vielä pitsin reunaan, niin johan tuli pikkuväelle sopivat lamput! Niin on nätti, että huolisin kyllä itsellenikin.


Ja oli kyllä paljon hauskempaa, kun Ikean tungoksessa äkkiä kärryyn heitetyn lampun ostaminen.

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Ruusuja ja vähän muuta laiskottelun keskeltä

Haukotus! Oon ollut niiiin reporankana viime päivinä että ihan mahotonta. Mutta ihanaa. Kyllä kunnon laiskottelu on välillä ihan kivaa. Jotain pientä aina väliin oon kuitenkin puuhastellut, silloin kun oon ollut jokseenkin hereillä.

Tässä on lähtemässä naapurin mummolle ruusuja. Alimmainen näistä on rintakoru.


Kortteja lapsille.






Nämä kortit tulivat käyttöön männäviikolla, mutta on tehty joskus aiemmin...



keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Kahvoille kassi

Sain äidiltäni ilahduttavat tuliaiset Kädentaidot-messuilta ja nyt ne ovat kiinnitettyinä kivaan kesäkassiin.



No mutta näin helpolla se ei mennyt. Tähänkin työhön liittyy karvas tarina epäonnistumisesta. No, ehkä se tekee näille töille sielukkaan olemuksen tai jotain. Tai ehkäpä se oppiminen menee just tätä rataa...TAI sitten se on sitä, mikä pitääkin käsitöissä näkyä. Tästä voi lukea lisää Sallan blogista .

Tämän kassin elämä alkoi kyllä ruusuisesti. Tekeminen sujui leppoisasti. Olihan ohjeena sentään yksinkertainen isoäidinneliö. Kassin takapuoli olis vielä yksinkertaisempaa: pelkkiä pylväitä. Mutta mikä niissä pylväissä mua riivaa. Unohdin ehkä muutamalla kerroksella laskea, että paljonkos tuli tehtyä. Sitten kun sen taas muistin, niin tulos poikkesi alkuperäisestä - ja tietenkin niitä oli liikaa. Mutta yksi vaan, niin ajattelin, että huomaamattomasti jätän sen yhden ylimääräisen jatkossa tekemättä. Mutta jotenkin olin tehnyt sen ylimääräisen liian ulos (tietty kun tila loppui), pulleaksi ja nyt kun otin kaventaen, niin yhtäkkiä kassin reuna muistutti Libressen siivekkeitä. 

Ettekä ikinä arvaa. Siis mä PURIN koko raivostuttavan takapuolen, joka oli siis melko vähän vaille valmis. Lapset tulivat talkoisiin ja repivät innolla lankaa samalla, kun mä sitä kerin. Kyllä vihloi. Mutta kuopus sitten totesi lohduttavalla ja toiveikkaalla äänellä: "Tee virheitä niin kauan kun opit." Viisas napero!

Ja jatkoin senkin jälkeen virheiden tekemistä. Mutta ei niistä sen enempää. Lopputulos on kuitenkin hyvä. Tätä voi käyttää niinku molemmin päin. Toi pylväspuoli antaa mahdollisuuden kaikkien irtonaisten koristeiden luovaan käyttöön. Jos haluaa vaik laittaa vaaleenpunaisten kesäcaprien (mulla oikeesti on sellaset) kanssa tollasen vaaleenpunaisen ruusukkeen.


lauantai 10. maaliskuuta 2012

Viledan tuho

Taannoin tässä suoritin päivittäisen vierailuni loistavassa Tumput Suorina -blogissa, niin Sallahan se oli laittanut näytille upeat bambu-rätit houkuttelevien suositusten kera. Olihan se sitten ihan selvä, että mä haluun kans. No eilen kävin ostamassa lankaa, jossa on 80 % bambua ja 20 % merinovillaa. On niiiin pehmosta kyllä, että ei karheat kädet paljoo rahise. Muutenkin rätin tekeminen oli nautinnollista. Tosin en ehkä ihan hirveesti innostu tosta liukuvärjäyksestä. Ja etenkin sinisen värin kohdalla tuli sellanen jännittynyt tunne, että yök loppuis jo. Ja sit kun tuli taas muiden värien vuoro, niin saattoi rentoutua. Et silmiin kyllä pistää toi sininen, mutta ei sitä oikein voinut pätkiä poiskaan. Muutenhan värit oli ihan kohdillaan.

Pinnan suhteen mietin pitkään, että minkälaisen oikein tekisin. Ei sais olla liian tiivis, että kuivuu edes kerran vuorokaudessa eikä sais olla liian harva, ettei ole ihan ryhditön. No sittenhän sattui Koukussa-kirjasta silmään V-silmukka, jota aloin kokeilla ja siinä se oli, täydellinen kuosi rätille, ainakin luullakseni. Kas tässä kuvamateriaalia.


  


Kuivumiskokemusta mulla ei nyt sitten vielä ole, juhlallinen käyttöönotto on juuri suoritettu. Mutta kävi miten kävi, niin tämä rätti on tullut jäädäkseen ja lisää on jo tulossa. 




perjantai 9. maaliskuuta 2012

Ensimmäiset kylvöt tehty

Keväinen fiilis täytti kylpyhuoneen siementen, purkkien, mullan ja muiden tykötarpeiden myötä. Tänä vuonna olen onneks hieman edellistä viisaampi ja istutin tässä vaiheessa vasta ne pidemmän kasvuajan vaativat kasvit, joten homma oli siisti, nopea ja helppo. Toivottavasti tuli istutettua suht oikeat....Multaan meni siis paprikan, chilin ja purjon siemeniä. Pitänee vielä miettiä, mitä muuta tarvisi, mutta nuo oli jäljellä työkaverini antamista viime vuotisista siemenistä. Niitä nopeemmin kasvavia tulee sitten kevään mittaan paaaljon. Tosin muistuu mieleeni viime kesän kitkemiset ja vannotukset, että ensi kesänä saa pelto kasvaa ihan sitä mitä huvittaa, hyötykasveja ei ainakaan. Mutta näin sitä taas mennään samaa savottaa kohti....



Niin, ja ihan ensimmäistä kertaa istutin myös viime kesänä itse keräämäni pelargonian siemenet. Saas nähdä, tuleeko niistä mitään. Otin pelargonioista myös pistokkaita taasen veteen juuria kasvattelemaan. Nehän vois laittaa suoraan multaankin, mutta hyvin on mennyt näinkin. Mulla alkaa olla noita pelakoita jo aika paljon, mutta jos onnistun saamaan tätä kaunista versiota (en tiedä mistä mikäkin siemen on otettu), niin näitä kelpaa katsella vaikka joka nurkalla.Yksi tällainen on muuten kohta kukassa ikkunalaudalla.


torstai 8. maaliskuuta 2012

Kukkien kera hyvää naistenpäivää!

Kukkia on kiva virkata! Varsinkin jos on tällanen aloittelija ja valitsee tietty vaan superhelppoja versioita, niin niitä voi tehdä ihan milloin vaan ja missä vaan. Ei myöskään tarvita kauheesti kärsivällisyyttä, koska näistä tulee myös nopeesti valmiita. Tai oikeestaan se on kyllä vasta puolivalmista, kun eihän yksi kukka sinäällään ole vielä mikään valmis asia. Mutta kuitenkin. Ja käyttömahdollisuudethan ovat loputtomat. Eli kukkia vaan purkit täyteen.

 Tällä kertaa virkkailin tällasia noin 2 cm kokoisia kukkia.
(Ohje ja idea Suuri Käsityö -lehdestä.)
Pienempiä kukkia aikaisemmassa postauksessa Pientä ja söpöä

Tein kolmella eri värillä yhteensä 27 kukkaa ja sit vaan
puuhelmiä väliin ja kuminauha solmuun.



Mun mielestä se on ihana!

Kortteja väliin

Mietin vaan, että näihin on usein tapana kertoa kaikki, et mistä toi vihree paperi on ostettu tai saatu ja minkä merkkisiä noi kukat on ja millä toi koukero on stanssattu ja silleen. Mä niitä aina ihmeissäni luen ja oon miettinyt, että onks se joku lakikiemura, mikä tollasta sanelee vai pitääkö ne olla sen takia, että kaveri voi kopioida just täsmälleen samat ominaisuudet omaan korttiinsa vai onks se sitten ihan vaan maksettua (piilo)mainontaa...No, joka tapauksessa, mulla ei ole näistä mitään muuta sanottavaa, kun että siinä on kortteja.







maanantai 5. maaliskuuta 2012

Vermettä vallanpitäjälle

Tätä oli ihan kiva tehdä, vaikka melkoista näpräämistä olikin ja aika monesti oli otsa kurtussa. Ylimmän kerroksen ohje jäi alkuun vähän ymmärtämättä, niin tein omien päätelmieni mukaisesti. Loppusuoralla tietysti kävi niin, että yhtäkkiä ymmärsin ohjeen, mutta tietäähän sen...en jaksanut purkaa. Ei sillä niin suurta eroa ollut lopulliseen ulkonäköön.

Niin ja sit tämä on kovetettu hiukan eli silleen tukevoitettu vesi-Erikeepperi -seoksella. Ja takana on tarranauhaa säätämistä varten.

Noi helmet oli kirkkaasti tämän työn ärsyttävin homma...

Toivottavasti kelpaa!