sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Pylväsneliö ja Surina grillaamassa


Pylväsneliöiden kartuttaminen jatkuu, jälleen merellisissä maisemissa.


33 kappaletta on (vasta) tehty, 192 jäljellä. Phuuh, toivottavasti kesä jatkuu pitkään!

Seuraavaksi järvimaisemiin...


keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Kesäpaloja


Palavirkkaus on kyllä mitä parhainta kesäpuhdetta; kulkee reissuissa helposti eikä vaadi ajattelua. Melko ykstoikkoinen rupeama ei tunnu hiostavalta yhtään, kun se yhdistyy kesäpuuhiin.
Tarvitsen paloja reilut parisataa, joten surina-koukku ja miamit näkevät vielä muutaman maisemanvaihdoksen.



tiistai 1. heinäkuuta 2014

Kaunein koukku

Minkä löysinkään askartelukaupasta: 
intialaisesta Surina-puusta käsin valmistettu virkkuukoukku. 
Upea, etten sanoisi!


Käyttöä en ole vielä testannut. Ehkä ensityöksi tuohon pääsee vähän mohairia liukumaan, saa nähdä. Ja jos toimii, niin äkkiä ostamaan näitä lisää. Onkohan tällaisia ollut kauankin markkinoilla?! Ei sattunut silmiini ainakaan Kädentaito-messuilla. Onneksi nyt! 




Pastelliraitoja olohuoneeseen

Olin viime viikolla menossa Eurokankaaseen ostamaan ihan vaan grillivanua vai - mitä patalappuvanua se nyt on - ja kohtasin kesäalen, jonka pyörteisiin jouduin. Yhtäkkiä siis tarvitsinkin muutakin kun siivun grillivanua. Mutta useimpien ale-myyntien tapaan juuri ale-tuotteista ei löytynyt mitään sopivaa, vaan tietenkin normaalihintaisista. Tai olis alessakin ollut hyviä ja mukavia ja turvallisia valintoja, mutta en nyt halunnut niitä.

Ikkunassa näin sitten ihanan väripläjäyksen, jonka tajusin kyllä heti olevan vähän omituinen valinta. Ei mitenkään herkkä ja kaunis, varmaan jotenkin lapsellinenkin. Ja kaiken lisäksi hillittyjen ja luonnonläheisten verhojen rinnalle. Mutta halusin sen silti. Aurinko paistoi (erikoinen hetki) niin hienosti värien läpi. Ja ehkä ideana oli nyt saada vähän suurempaa kontrastia.

Kankaassa oli harmillisesti yksi väri, joka oli yök, mutta onneks se oli kätevästi sijoitettu ja sen poisleikkaaminen sopi mun suunnitelmaan oikein hyvin. Sininen sai siis lähteä.



Tein ihan vaan perusverhot, oikeastaan vähän niinku paneeliverhot, kun ovat ihan kapeat vaan. Sitten hieman hämilläni ripustin ne hempeiden heinä-verhojen kaveriksi. Hmmm, jotenkin oudot, mut jotenkin kivat. Ja voihan noi heinät ottaa pois, jos haluaa.

 Ennen:
Jotenkin nää on tuntunut vähän aneemisilta.
Ps. Upea lammas on mun siskon tekemä!


Jälkeen:


Ja toisessa ikkunassa:




Ylijäämäkankaasta tuli vielä hyvänkokoinen lattiatyyny.