sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Säilykepurkit pyntättyinä

Verannan nurkassa on kamalan ruman näköinen hyllykkö. Tai ehkä hyllykkö on ok, mutta kauheesti mitään järkevää saati kaunista ei hyllyillä ole. En kuitenkaan halua heivata sitä mäkeen, koska on se jollain tavalla tarpeellinen siinä kuitenkin. Eli tarttee tehdä jotain.

Aloitin sillä, että tein helpot purkit yhdelle hyllylle. Säilykepurkit ovat siis saaneet vaan vaatetta päälleen. Kaikki ovat hyvinkin erilaisia. Siis erilaisuushan on rikkaus ja tämä purkkisetti kuvastaa sitä, kuinka kuitenkin voi hienosti toimia yhdessä erilaisuudesta huolimatta.... No ei tietenkään kuvasta, oikeesti mua ei vaan huvittanut tehdä sellasta toisiinsa täydellisesti sointuvaa settiä.


 En tiedä tuleeko noille muuta kuin koristekäyttöä. Sen näkee. Ehkä niihin jotain vanhoja aarteita voisi asetella...

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Kortteja










tiistai 24. huhtikuuta 2012

Töppöset pikkuvarpaille


Tein kaverin vauvalle lahjaksi kesätossut puuvillalangasta.




Viileinä kesäiltoina voi varren suoristaa, niin lämmittelee paremmin.



Aika mukava homma oli. Vois tehdä lisääkin ja vaikka monivärisinä.

Oon löytänyt söpöjä tossuohjeita myös aikuisille. Niitä täytyy kokeilla tässä piakkoin, jottei tarvi kesälläkin tepastella villasukissa. Meilläkin jopa silloin tarkenee vähän vähemmällä villalla.

Pikkutossujen ohje löytyi täältä.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Erikoisväritteinen kukkahuivi

Olipa hauskaa tehdä tämä huivi toisen kerran. Huomasin heti ohjeen alussa, että olin tehnyt ekan huivin jokseenkin ohjeesta poiketen. Et ei se ohje ollutkaan virheellinen. Mutta SILTI ohjeen loppuosa jäi vieläkin arvoitukseksi. Ei se auennut vaikka kuinka kokeilin ja keskityin. Mun mielestä tollanen ohje on jo huonosti kirjoitettu, huolimatta siitä, että en välttämättä aina tajua kaikkea.

Sain kuitenkin ihan ok lopputuloksen, kun tutkiskelin kuvaa ja älysin, mitä siinä viimeistelyssä haettiin.

Värimaailma ei ole mun lemppari, mutta eihän tämä mulle tullutkaan. Kantajalleen sopi oikein hyvin!





lauantai 21. huhtikuuta 2012

Taimiperhe levittäytyy

Siementen istuttamisvaihe on kiva, kun kennot eivät vaadi suurta tilaa. Nyt sitten toivotunlaisen kasvun myötä mulla alkaa olla paljon pienokaisia, jotka tarvitsevat kohta enemmän kasvutilaa. Ja isompi purkki kertaa noin 70 taimea on yhteensä aika paljon pöytätilaa. Ilmojen lämpeneminen helpottaisi sijoittamista kummasti, mutta saas nähdä, milloin niin käy. Onneksi vasta osa taimista on vaatinut koulimista, suurin osa saa vielä kasvattaa yhden lehdykäisen lisää.



Kas tässä kasvavat MUN itsepoimimani siemenet tomaateiksi ja orvokeiksi. Aivan ällistyttävän hienoa! Itävyys tosi hyvä, lähes joka kennossa on elämäänsä aloitteleva hento taimi. Noi pienet piiperrykset kennojen oikealla reunalla on orvokkeja. Olis pitänyt ehkäpä laittaa noi pikkuisen aikaisemmin, kun nythän niitä orvokkeja jo pitäisi levitellä sinne tänne kukkimaan, mut ihan en näe noissa vielä nuppuja.


Tässä omituisessa kuvakulmassa lähikuvaa MUN tomaateista.

Tällä viikolla istutettiin vielä maissia. Yleensä ollaan laitettu suoraan maahan ja sato on ehtinyt, mutta ajattelin nyt ottaa varman päälle. Ja laitoin myös ahkeraliisan oletettuja siemeniä multaan. Niistä en odota mitään, koska ei mulla ollut hajuakaan, mikä siinä kasvissa on siemen.

Niin ja taimien lisäksi nurkissa asustaa vähän isompiakin eläväisiä uutta kasvua odottamassa. Daaliat ovat siis valanneet verannan. Ei kovinkaan kaunista...vielä.


Kesää odotellessa!



maanantai 16. huhtikuuta 2012

Koreja pitää olla

Koreja tupsahtelee lisää. Nyt vähän pienempiä. Uudessa Suuri Käsityö -lehdessä oli ohjeet Hanko-langasta tehtyihin koreihin. Muut varmaan osaavat tehdä tällasia ilman ohjettakin, mutta pettymysten minimoimiseksi mun on turvallisinta seurata ohjeita.

Pienemmästä korista muodostui koti koukuille ja muille tarvikkeille.

Isommassa asustelevat tosijämälangat eli melkeinpä langanpätkät.


Noi reunan pallukat oli aikas ovelat tehdä. Niihin meni enemmän aikaa, kun koko korin muuhun osaan. Varsinkin, kun tohon isoon tein puolet liikaa möykkysiä. Olis pitänyt tajuta, ettei joka silmukkaan tartte. Ryysiksen takia pallot pursuilevat ulospäin eivätkä seiso jämptissä rivissä, kuten pienessä, onnistuneessa versiossa. Höh.

EDIT: Lisäilenpä tähän kuvan ohjeesta. Auki klikattuna varmaan fontin koko on riittävä...


lauantai 14. huhtikuuta 2012

...kauneimmat niistä sinulle annan...

Hrrr, vettä satelee tuulen kera niin että ihan jymisee. Kevyesti herännyt kevät-raasu ottaa piiskaa niskaansa kylmissään. Jotta ei tuntuis aivan kurjalta, niin tässä vähän kukkaisia.

Kivoja kukkamalleja oon löytänyt. 
Näistä suurin osa on menossa keskeneräisiin ompeluksiin. 
Viisilehtiset kasaantuvat täällä jo nähdyksi rannekoruksi, 
niitä on kuvan ottamisen jälkeen syntynyt reilusti lisää.

Nämä tutut läpsykäiset menivät lahjaksi.


Niin ja sitten piti sanomani: Vähän aikaa sittenhän tilanne oli sellanen, että mulla oli yksi työ, minkä ajattelin tehdä sutjakkaasti valmiiksi ja siinä sivussa välillä vähän muuta. No, nyt mulla on enemmänkin sitä vähän muuta ja siinä sivussa se yksi isompi työ. Ohje on tosi helppo, mutta hirveesti on punomista. Ei olis kuvasta uskonut, että se on niin hidasta. Mutta vähän päivässä, paljon viikossa, kertoo äiti aina mummonkin sanoneen. 






perjantai 13. huhtikuuta 2012

Trikoo vs ontelo

Ostin eilen räjähtäneen kasan harmahtavan vihreetä trikookudetta. Illalla sitä kerin ja maltoin olla klo 23 aloittamatta virkkaustyötä, kun tietäähän sen, kuinka siinä olis käynyt. Tyydyin siis vain näkemään unta korin virkkaamisesta. No, nyt on kori valmis.

(kännykkäkamera, argh)

Ajattelin, että tästä tulisi lelukori olohuoneeseen, siksipä valitsin vihreän. Tajusin sitten yöllä (en tiedä olinko unissani vai hereillä), että niin joo eihän lapsilla ole lupaa roudata kassikaupalla leluja alakertaan. Et olispa epäjohdonmukaista sit kuitenkin laittaa iso kori tyhjillään odottelemaan sääntöjen rikkojia. Vähän kankeeta välillä tää ajattelu...

Mutta keksinkin sitten, että tämähän toimii hyvin kesällä, kun tarttee viedä puutarhakeinuun kirjaa ja peittoo ja käsitöitä ja vaikka mitä. Hyvin kulkee kaikki mukana (paitsi kahvi).

(edelleen, argh)


Niin ja siis kumpi on kivempi. Kyl ontelo on. Vaikka kuinka haluisinkin tykätä tästä halvemmasta ja laajemman väriskaalan tarjoavasta versiosta, niin jotenkin en silti pääse fiiliksiin. Vähän se epätasainen värjäystulos ja nuhruinen olemus häiritsee. En kuitenkaan sano, ettenkö ostais tätä vielä joskus...


torstai 12. huhtikuuta 2012

Kortteja

Viimeisimpiä tekeleitä.

Ja sama sisäpuolelta.








maanantai 9. huhtikuuta 2012

Huima huivi


Kävin sattumalta lankalauantaina lankakaupassa. Etsin pehmeetä ja nättiä lankaa. Löysin sellaisen 18,50 € kohdalta. Se oli vyyhti, joten ajattelin (kokemattomana), että onhan tossa enemmän kun sata grammaa. No, ei siinä ollut. Mutta kirvely helpotti, kun luin vyyhdin mukana tulleen pahvikortin. Pakko kopsata se tähän teillekin:

MANOS silk blend

MANOS del URUGUAY The Hands of Uruguay, is a non-profit organization which assembles over 400 artisans in cooperatives scattered throughout the countryside of Uruguay. The aim of the organization is to bring economic and social opportunities to rural women.

Manos Silk Blend is a luxurious blend of merino and silk. Hand dyed in large kettles to create a marbleized, subtly striated effect that forms a rich palette of glorious colors. No two skeins are exactly alike and there are no dye lots.

Ja sitten vielä käsin kirjoitettu kuuliksella valmistuspaikka - josta en saa selvää - ja käsityöläisen nimi Karen.

Eiks oo huikeeta!

En edes uskaltanut pyytää lapsia avuksi vyyhdin kerimisessä eikä toista aikuistakaan ollut paikalla. Tuolin selällekään en hennonut tätä aarretta laittaa sotkeentumaan. Onneks hokasin, että mullahan on neljä raajaa. Asettelin puuronkeiton lomassa vyyhdin tiukalle varpaisiin ja aloitin jumppaamisen. Jäin kyllä puurolle kakkoseksi ja jatkoin vielä hetken iltapalan jälkeen.

Hellin käsin sitten ryhdyin virkkaamaan. Yleensä teen kamalan tiukkaa, mutta nyt ei ollut sitä vaaraa. Eihän tollasta lankaa voi kohdella kovakouraisesti. 

Ohje oli tosi kiva, joskin joitain puutteita siinä oli ja mun mielestä oikeesti yksi virhekin. Voihan olla, että se johtuu siitä, että hyppäsin vaikeusasteella tasolle 2, jossa vaaditaan jo vähän taitoja. Ton tason kaksi ymmärsin viimeistään päästyäni viimeistelyvaiheeseen. En tajunnut siitä ensimmäistäkään kohtaa. Heitin sitten ihan lonkalta. Harmi, koska viimeistely koski juuri päitä, jotka parhaiten jäävät näkyviin. Mutta pääasia, että selvisin loppuun. Tällanen siitä tuli.


Ohje Suuri Käsityö 3/2010


(Miltähän noi värit näyttää Gimp-käsittelyn jäljiltä...)





lauantai 7. huhtikuuta 2012

Feikkipajut

Kumma kyllä, meillä ei kasva tässä ihan lähellä pajua. Sairastelun uuvuttamana emme tällä kertaa lähteneet tarpomaan kauas saarekkeelle noiden ihanien valkoisten töpönöiden toivossa, vaan otimme käyttöön varasuunnitelman eli ideoinnin. Laatikosta löytyi valkoisia palleroita ja kohtahan meillä oli pajunvitsat.



Hyvää pääsiäistä!

Pientä kestoa

Tää saattaa nyt jonkun mielestä olla vähän liian pientä. Mutta mä ihastuin ajatukseen heti, kun jossain surffaillessani tällaset kohtasin. Eli olkaas hyvät, kestopumpulilaput! Ommeltu joustrofroteesta ja flanellista. Molempia puolia voi käyttää. Kokeiltu on jo ja kivaa oli. Luulenpa, että vähentää myös esim. kasvoveden kulutusta, koska ei imase syövereihinsä kaikkia aineksia.


Ja lappusethan tietysti tarvitsevat myös pesupussin, johon likaiset voi sujauttaa ja jossa ne myös ripustamatta kuivuvat. Virkkasin pussin tutun amppeliohjeen mukaan Mandarin Petit -puuvillalangasta. Kestää kuudenkympin pesun, joka oli tässä tapauksessa ehdoton edellytys. Tarvinnee myöhemmin virkata vähän isompi, luulen ma. Mutta tämä välttää toistaiseksi.




torstai 5. huhtikuuta 2012

Pääsiäistä!

Tein miniontelokuteen jämistä tällaset hassut pienet korit lapsille. Korit aloittavat matkansa pääsiäisenä ja kesällä näihin voi sitten keräillä pellolta vaikka herneitä tai pihalta mansikoita.

Ohje Suuri Käsityö -lehdestä

Korin sisäpuolelle ja kahvan alapuolelle sivelin sellasta Paverpol-kovikeainetta (ostettu Joutsan upeasta käsityökeskuksesta), että tulis vähän tukevampi. En ole aikasemmin käyttänyt sitä ja onneks en sitten sutinut sitä kaikkialle, koska pinnasta tuli sellanen märän ja vähän limaisenkin näköinen. Mutta hyvin kovettaa ja erona Erikeepperiin on, että tämä kestää vettä.

Koristeena on oikein narsissin ohjeella virkatut kukkaset. Mutta en mä kyllä millään saanut tosta keskustasta sellasta tötteröä. Siinä ohjeessa oli muutenkin varmaan virhe ainakin noihin nirkkoihin liittyen...En tykkää nirkoista. Mutta ei se haittaa, ihan kiva kukka kuitenkin.





tiistai 3. huhtikuuta 2012

Siemenjännitystä

Viime syksynä keräilin kaikenlaisia siemeniä keräilemisen ilosta. Kauheen varmaa ei ole, että talteenotto meni oikein, mutta kohtahan sen näkee. Istutettiin nimittäin tänään monen monituista tällaista itsekerättyä siementä. Suurin osa oli erilaisia tomaatteja. Lisänä vähän orvokkia. Hurjan jännää!

Jotta kennot ei pahimman tapahtuessa jäisi ihan tyhjiksi, niin muutamia työkaverilta saatuja varmoja nakkeja laitoin myös sekaan.

 


Mua jo viime vuonna vähän hankasi vastaan muovilusikoiden käyttäminen nimikyltteinä, vaikka se olikin toisaalta ihan kätevää. Mutta eihän se oikein sovi. Kauheesti muovijätettä (koska eipä niitä tullut kerättyä talteen seuraavaa vuotta varten), vaikka homma kuitenkin itsessään yrittää olla ekologista ja luomua ja ties mitä. Niinpä pilkoin maitotölkin siivuiksi ja ei kyllä parempaa nimilappusta varmaan ole.


Ja ei kun odottelemaan!



maanantai 2. huhtikuuta 2012

Missä se ohje olikaan

Käsityölehtien selailu on ihanaa. Kuitenkin vähän vähemmän ihanaa se on silloin, kun mielessä on yksi tietty ohje, lehtiä sata ja korvamerkintöjä neljäsataa. Postit-lappuihin kirjoitetut, sivun yli kurkistelevat ohjeiden nimet toimivat melkein. Samoin Suuri Käsityö -lehden ohjehaku. Mutta melkein ei enää riitä, joten on aika saada muistikirja.
 
Olen aikoinaan taiteellisuuden puuskassani käväissyt Lahden Muotoiluinstituutissa ja valmistanut siellä aivan omin kätösin valtavan muistikirjan. Räikyvän punainen väri ei lainkaan sovi olohuoneen nurkassa vallitsevaan vihreä-ruskea-vaalea -käsityömiljööseen, mutta halusin silti ottaa kirjan käyttöön. Lisäilin vähän aiheisiin sopivia koristuksia, niin vilkaisemalla tietää, kumpi puoli kirjasta sisältää ompelua ja kumpi virkkausta.

Ja taas säästyy aikaa olennaiseen!

Virkkauspuolen koristeeksi laitoin ihan vaan virkattuja kukkasia.


Ompelupuolen kansi on tällainen. 
Harmi, että Erikeepperi vähän näkyy, kun toi kangas oli niin ohut.