keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Lälly pannunalunen

Välillä on netissä tullut vastaan kaikkia kivoja pannunalusia. Et vaikka pilttipurkin kannet on päällystetty virkkaamalla ja ne jotenkin sitten yhdistetty jne. Mutta mun lepakkomattonotkahduksen jälkeen on tuntunut, että jos nyt ihan harjottelis vielä kaikkea helppoa ja mukavaa. Teinpä siis ontelokuteen ja villalangan yhdistelmällä ja tutulla ohjeella ihan kätsän pannunalusen. Hävettävän helppoa (tosin jouduin kyllä silti vähän soveltamaan, kun ei ne kaikki pylväät millään meinanneet mahtua).



Kyllä tohon kattila osuu.



sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Retroverho

Ullakon siivouksessa syksyllä löytyi näitä aiemminkin mainitsemiani vanhoja pitsejä sekä aika iso kasa vanhoja kankaita. Tämä kangas sopi mun mielestä oivallisesti saunan verhoon. Siis naapureitahan meillä ei ole nakuilua kurkistelemaan, mutta ikkunasta tulee hirveät määrät kylmää sisälle. Ja tiivistämällä sain aikaan vain märän sisälasin.

Vähän tossa kankaassa näkyy värihaalistumaa taitoskohdassa, mutta vanhuus ei tuu yksin.


perjantai 24. helmikuuta 2012

Patalappunen

Matto-episodin jälkeen tarvitsin itsetunnon kohotusta ja uusi naulakkokin kaipasi väripilkkua. Tein siis itsellekin tän hassun patalapun. Siitä tuli mun mielestä oikein ihana. Eiks ollu aika kiva idea toi, että vihreä vaan pikkuisen tuolla pilkistelee. Olis muuten tullut liian räikee. Ja vihreetä kuitenkin tarvittiin, koska sitä meidän keittiö on täynnä.




torstai 23. helmikuuta 2012

Lepakkomatto

Matto on nyt valmis. Se ei ole kovinkaan iloinen asia. Ja tässä kuvat asiaa selventämään:



Oli niin ihanaa tehdä noita pylväitä tuhatkaupalla, että innostuin tekemään vähän ylimääräisiäkin...

Tota kupruilua oli havaittavissa jo ensimetreillä, mutta silmukkaluvut täsmäsivät joka kerroksen jälkeen. Jatkoin siis vaan luottavaisena tekemistä ja hyvältä vaikutti. Loppua kohden ohjeiden tekijäkin oli hyytynyt ja kerrosten silmukkalukuja ei enää ohjeessa ilmoitettu. Hetken kyllä mietin, että helpolla laskutoimituksella tuonkin asian selvittäisi. Mutta silmukka sinne ja toinen tänne...

Sen seurauksena sitten alkoi pikkuhiljaa lisääntyä toi lepatus. Aattelin, että suoristuu se ihan varmasti ja otin pari silmukkaa poiskin. Kun ei alkanut suoristua, oli jo liian myöhäistä alkaa purkamaan. Musta ei ole siihen, että purkaisin monen tunnin työn, mieluummin sitä kärsii nahoissaan. Tyhmästä päästä tulee ruma matto.

Ja sitten vielä sekin, että matto on liian pieni (sekä liian iso). Tämä johtuu siitä, että mulla oli käytössä MINIontelokude, joka taasen selittää senkin, että menekki oli vain puolet ilmoitetusta: kevyempi kude --> enemmän metrejä. Niin, ja PIENEMPI matto. Ei lähellekään 130 cm. Kuitenkin liikaa ollakseen vaikka vessan matto.

Sen lisäksi, että koko ei ole sopiva mihinkään, en edes tykkää enää koko matosta.

Ei mennyt ihan putkeen. Ei.


sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Liian iso pala (mattoa)

200 pylvästä! Kerroksella 17. Urakka päättyy kerrokseen 24. Argh. Kierrosajat kasvaa ja kasvaa ja kasvaa. Ja mä en enää jaksa...Oli pakko tehdä välillä pari muffinssia (nyt mä en kyllä jaksa enää niitäkään).

Joo siis ekat yhdeksän kerrosta matosta oli silleen, et tää on tosi hauskaa ja nopeesti tulee valmista ihan varmasti. Yhdeksän jälkeen muutama oli ihan kivaa, mutta ei niin kivaa (esikoisen sanonta). Ja nyt sitten...voi äly, selviytymistä. Lopputulokseen keskittymistä. Mä tarvin tän maton!

Tässä pieni tirkistys teillekin:



No, kaveri lähtee mökille mukaan, joten eiköhän siellä tule valmista. Mukaan pitää muistaa ottaa myös lisää kudetta. Mattoon menee ohjeen mukaan 3,8 kg ontelokudetta, mutta mulla ei ole mennyt vielä edes kiloa. Mihin ne loput laitetaan?


lauantai 18. helmikuuta 2012

Miten niin patalappu

Kaapista löytyi vielä tällainen, minkä tein lahjaksi yhdelle miehelle. Tämä on siis käyttötarkoitukseltaan patalappu (halkaisija noin 15 cm). Malli on vanhanajan mukainen. En kyllä ymmärrä, onko tällä siihenkään aikaan nosteltu kattilan kantta kummempaa. En ihan äkkiä lähtis ottamaan 225 asteista peltiä uunista tällä lärpäkkeellä. Mutta tosi mukava oli tätä tehdä ja kait se on ainakin ihan nätti koriste hellan reunalla.


torstai 16. helmikuuta 2012

Sit oli kortteja

Tässäpä joitain kortteja joiltain ajoilta. Viimeisimpiä olis joulukortit, mutta ei nyt niitä voi tähän aikaan vuodesta katella...
Kortteilu on kyllä kärsinyt huomion puutteesta viime aikoina ja sama meininki tul(l)ee jatkumaan. On ihan hirveen kivaa leimailla ja liimailla ja sommitella (ja levittää noin 15 neliötä täyteen silppua ja krääsää), mutta nyt virkkuukoukku vetää puoleensa. Tällä hetkellä ensimmäinen kolmannes matosta on valmiina ja jo on mielessä seuraavat työt...








tiistai 14. helmikuuta 2012

Ihanaista ystistä!!



Ontelokude oli eilen vasta vyyhdiltä kerälle -vaiheessa ja piti kuitenkin jotain päästä virkkaamaan, niin näitä tuli. Mun ensikosketus isoäidinneliöihin, jihuu. No ei sitä nyt oo kun kahden kerroksen verran. Kolmas onkin jo pylväitä ja kiinteitä. Mukavia pikku sydämäisiä (onks tollasta sanaa?). Kävin tänään ostamassa vähän sopivamman koukun, joten muutama näitä täytyy vielä päästä tekemään.

Huomenissa sitten starttaa se maton virkkaaminen. Jännittävää... (sanoispa jollekin miehelle, että virkkaaminen on jännittävää, niin mitähän tuumais...)


maanantai 13. helmikuuta 2012

Vanhat pitsit verhoihin

Sievästi yhdistyi ullakon siivouksesta löydetyt mummon vanhat pitsit uuteen Tilda-kankaaseen. Sain (loppusyksystä) viimein verhot eteisen pikkuikkunoihin ja rappusten ikkunaan, josta lämmönhukka on ollut kohtuullisen suuri.





Tällasta ihanaa pitsiä. Tämä on joko äidin tai mummon tekemää.

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Ihastuminen ontelokuteeseen

Vapaapäivän sattuessa oli hyvä tilaisuus lähteä etsimään ontelokudetta. Sitähän löytyi ja ihanissa väreissä. Valitsin vaalean, että sopii aiemmin virkkaamaani koriin. Ranne oli kovilla, kun en olisi malttanut lopettaa nopeasti etenevää työtä ollenkaan. Mutta mikä raivostuttavinta, tein TÄHÄNKIN koriin juuri saman virheen, kuin kahteen ekaan. Pakko virkata vielä neljäs joskus. Seuraava urakka on matto, joten uutta kuvamateriaalia virkkauksiin liittyen ei ole lähiakoina tulossa. Oletan, että maton virkkaaminen kestää jonkin aikaa...

Herrrrkullista

Ai että, miten nämä ovat ihania. Molemmissa malleissa ekat kappaleet ovat vain nimeksi mallin mukaisia. Hirveetä "no mä nyt teen tän jotenkin" virkkaamista. Seuraavissa ohje meni jo vähän jakeluun. Näitä pitäisi tehdä vielä lisää.



Uusimmassa SK-lehdessä oli ohjeet myös prinsessakakkuun ja Runebergin torttuihin :)

Kerät kuriin

Suuri Käsityö -lehdessä oli kiva ohje korin virkkaamiseksi. En malttanut lähteä etsimään ontelokudetta, joten ihan vaan kaksinkertaisella kierrätyspuuvillalangalla virkkasin ohjeen mukaan. Korista ei tullut tukeva, kuten aavistelinkin, mutta tykkäsin silti kovasti. Tein myös yhden tällaisen lahjaksi.



Pikkuista ja söpöä

Ompeluksissa työn alla on järkyttävän työläs tilkkuhame (ja niitäkin tietysti pitää tehdä kaksi). Ja tuskaa lisätäkseni päätin tehdä sinne tänne tilkkujen risteyskohtiin vielä tällaisia pikkukukkia. Näitä on kyllä hyvä tehdä, kun on pieni tauko missä vaan tien päällä. Tuo isompi kukka on patalapun ohjeella tehty testijutska.


Ihka ensimmäiseksi

Tässä kahdesta ohjeesta yhdistetty lasinalunen. Nämä ovat aivan ensimmäiset työni, joten tasalaatuisuus ei näy vielä edes neljän kappaleen jälkeen. Eivät siis kovin esittelykelpoisia, mutta hei siis ekat!



Morjens, tässä minä!

Olen vasenkätinen kaikesta mahdollisesta innostunut lyhytjänteinen tyyppi. Tai ainakin olin. Siis lyhytjänteinen. Nyt osaan jo arvostaa ja tavoitella kärsivällisyyttä, ainakin käsitöissä. No eipä se hätäily kyllä puutarhatöihinkään sovi, kun ei ne taimet hoputtamalla kasva. Askartelussa voi sitten vähän enemmän läiskiä menemään, jos sille päälle sattuu.

Kärsivällisyyden puutteen lisäksi minulta on puuttunut vasenkätinen opettaja, jos lankailuhommia siis ajatellaan. Mummoni kyllä sai minulle opetettua virkkaamisen alkeet ja äitini hiukan neulomista oikein ja nurin. Vaikeeta se oli, joten nämä "taidot" jäivät noin 15 vuodeksi ruostumaan.

Nyt sitten erinäisistä syistä innostuin uudelleen kokeilemaan lankojen kanssa pulaamista. Virkkaajan käsikirja sylissäni ja mummo mielessäni olen pyöritellut koukkua ja oppinut hei siis oikeesti virkkaamaan. Se on ihan mun juttu!

Ompeluakin on tullut kokeiltua aikaisemmin. Eka vaihe oli teini-ikäisenä, kun kaikki saumavarat aina unohtuivat ja yhdenkin bodyn nimi muuttui korsetiksi. Sittemmin omien lasten synnyttyä virittelin tätäkin uudelleen ihan ompelukurssin avulla. Nyt sitten pärjään melko hienosti omineni. Huippua!

Puutarhaharrastus on kokenut aivan samanlaisen elämänkaaren. Depressio iski, kun puutarhapäiväkirjan sivuilla luki toistamiseen "kaikki taimet kuolivat". Elinympäristön yllyttämänä olen nyt tälläkin saralla oppinut vaikka mitä ja kasvatellut yhtä sun toista ruokatarpeiksikin. Suurena apuna tässä on ollut entinen työkaverini, kiitokset hänelle.

Askartelu on jatkunut vuodesta toiseen jo melko pitkään. Siinä en ole nähtävästi kokenut epäonnistuneeni niin suuresti. Nyt jälkeenpäin ensimmäisiä korttikuvia katsellessani ajattelen nolona, että ehkä olisi tässäkin ollut syytä pitää tauko ja keräillä ideoita ja kykyä. Toivottavasti te korttien saajat olette heittäneet pois ensimmäiset tekeleeni.

Askartelusta, ompelusta, virkkaamisesta ja puutarhasta siis ajattelin laitella kuvia tänne blogiin. Aika kivaa!!

Ja siis tällaisissa maisemissa mennään:


Terveisin
Annika