torstai 31. lokakuuta 2013

Neewollah

Meidän maalaisten kaverit; hämähäkit, lepakot, haamut, ihmissudet ja ties mitkä vampyyrit tulevat kohta kaikkien iloksi. Meiltä matkaan lähtee tällaiset:







Hämiiiiiiis

Ja hänen verkkonsa.

Oli aivan älyttömän hauskaa tehdä näitä! Ekaluokkalainen vastasi hämähäkin tuotannosta, minä suurinpiirtein lopuista. Haamun lievästi omituisen muotoinen päähine vähän harmittaa, mutta muuten onnistuivat tosi hyvin ja helposti. Aikaa meni kyllä melkoisesti kuitenkin. Hämähäkin verkon kutominen oli hiiiiidasta. Siksakilla ompelin ensin Novitan Tenneseetä "raameiksi", sitten paksulla neulalla verkon ja lopuksi vielä läpinäkyvällä langalla piti kiinnitellä kaarevaan muotoon.

Lepakon osissa on päälli- ja vuorikangas sekä tukikangas välissä. Tikkaukset siipiin on tehty metallinhohtoisella langalla käsin, se vei tovin. Kädensijoiksi laitoin leveää kuminauhaa. Lopuksi ompelin päähineen kiinni siipiin, että siivet pysyy niskasta ylhäällä. Korvien kiinnitys oli muuten aika hankalaa ja ne oliskin pitänyt saada pystymmiksi...


Hämähäkin verkon ompelua.
Tältä näyttää, kun naisväki meillä ompelee,
 askartelee ja hääräilee.


Lepakkopuvun idea ja ohjeet löytyi täältä.

maanantai 28. lokakuuta 2013

Pikkuruinen kauluri

Mä kuljen nyt vähän muodin vastavirtaan. Tarttis olla massiivinen huivi kaulalla, että olis style. Mutta minäpä halusin ihan vaan sellasen kaulan lämmikkeen, mikä ei ole yhtään tiellä eikä sitä tarvi mihinkään survoa. Tästä nyt tuli sitten kerrankin just sellanen, mitä halusin. Huurre-lanka toimi siis tässä hyvin.

Ohjeena käytin säärystimen ohjetta. Tein vaan tasona ja kaikki mahdolliset pelkästään silmukan takareunaan. Hyvin joustava tuli.

torstai 24. lokakuuta 2013

Tokaluokkalaisen käsistä

Välillä vähän lasten juttuja...

Lapset leikkivät syyslomalla tosi ahkerasti koulua. Käsityötunneilla syntyi vauhdilla kaikkea.

Tässä muutaman tunnin töiden tulos.




Kyllä oli äidillä hymy korvissa, kun seurasi jälkipolvensa kehittäviä leikkejä :)

Hirveä Huurre


Hitsi. Taas menin optimistisuuden puuskassa ostamaan monivärisen langan. Kaunis vaaleanpunainen veti puoleensa ja nimikin oli ihanasti Huurre. Mutta mitä tuli. Pahaa mieltä ja rumat säärystimet. Hempeän vaaleanpunaisen keskellä ällöjä öljyläikkää muistuttavia värejä. Ei missään nimessä pienelle tytölle sopivat. Onneksi istuivat mun ranteeseen just niinkun pitää, joten tein toisenkin ja otin käyttöön. Tietenkin noi kerrokset myös asettuivat ihan eri kohtiin, mutta eiks eriparisuus ole muotia!? (vai meniks sekin jo) Kivan lämpöiset ovat kyllä.

Lankaa on paljon vielä jäljellä, joten omituisesti ajattelin tehdä vielä lisäksi jopa kaulurin.




Virkattu sydän tasapainoittaa tätä kuvaa kauneudellaan. Se oli hauska pikkunäperrys. Lisää pitää tehdä...Ohje täältä.

Virkattuihin säärystimiin oli tosi vaikea löytää netistä nättiä ja ilmaista ohjetta. Näissä oli sentään jotain kuviota ja olikin kiva ja helppo tehdä. (EDIT: Linkki poistettu, kun heittää johonkin mainossivulle.)




sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Kuuta ja kynttilöitä


...ja virkattuja lyhtyjen pitsejä.




Kuminauhaa tarvittiin avuksi, että pysyvät tuolleen paikoillaan, koska kipposet kapenevat alaspäin.

Ohje on kopsattu jostain lehdestä, taisi olla Kauneimmat käsityöt.


perjantai 18. lokakuuta 2013

Virkattua ja ommeltua

Nyt on sekamelska päässä taltutettu ja hommat pyörii ehkä taas hetken aikaa mukavasti. Tosin verenkiertoa häiritsee nyt sitten äärimmäinen jumi hartioissa. Pienet, yksinkertaisen näköiset kirjaimet aiheuttivat vastustamattoman jäkityksen virkatessa, koska olivat oikeesti tosi työläät tehdä. Meniköhän ehkä yli puol tuntia yhteen onnettomaan. Mutta rakkaan kummitytön tähden...



Olisin ehkä halunnut lisätä tohon vielä jotain. Pitsiä tms. Mutta aika loppuu kesken, joten toivottavasti pieni balleriina on kuitenkin tuohon tyytyväinen.

Kirjaimet löytyivät kirjasta 201 ideaa pieniin ja suuriin virkkaustöihin. (Kiitos äidille kirjasta!)
Ja sydämen ohje täältä.

EDIT: Oli sittenkin pakko lisätä äkkiä pieni siivu pitsiä.





tiistai 15. lokakuuta 2013

Joskus ei vaan lähe


Miks välillä pitää olla sellasta, että sitä pyörittelee eessuntaas kaikennäköisiä ohjeita ja hypistelee lankoja ja on innostunut. Mutta sitten kun olis sen aika, että valitsis, mitä niistä monista ideoista ryhtyis tekemään, niin mikään ei tunnu, mikään ei ookkaan just se oikee. Koko homma alkaa alusta. Ja monena päivänä. Se on todella turhauttavaa. Väkisinkin miettii, miten monta tuntia tuli taas hukattua selaillessa ja haahuillessa. Hmph. Miksi?



Päätöksiä, kiitos!