Kortteja

Hypnoottista kasvatusta

On se omituista, miten koukuttavia voivat pienet taimienalut olla. Siis että aikuinen ihminen ravaa niitä silmäilemässä lukemattomia kertoja päivässä. Istuu viereen ja katselee (tuijottaa) yksi kerrallaan. Ja puhaltelee tietenkin, että luihut taimet vahvistuvat. Kummaa meininkiä.

Mutta ne kasvaa silmissä. Se hetki on lyhyt ja hieno, sitä ei voi missata. 

Niiiin pieni.

Vähän varttuneemmat.

Lasten istutuksia.

  

Ihan samoin, kun pihalla sitä pyörii ympyrää ja ihastelee, että on ne vaan hienoja ne tulppaanien alut ja sammaleen sisältä pilkistävät idänsinililjat.

Nämä ovat tulossa ekaa kertaa, kait näistä tulppaaneja tulee.
Muistaakseni sellaisia istuttelin viime vuonna. Jännää!

Ja jos uudelleen kävelee, niin saattaa huomata jotain, mitä ei äsken vielä nähnyt. Joten sitä sit kävelee...ja kävelee...ja kävelee.

Se on sitä...kevättä <3

Pääkallokeleille

Kevät alkaa olla nurkilla, mutta onneksi seuraavia talvia on tuloillaan tuota pikaa. Sain nimittäin vasta nyt valmiiksi sydäntalven aikaan aloittamani huivin. Mutta toisaalta, en olis ihan varma, etteikö tälle tulis vieläkin käyttöä. Se kuuluisa vähäluminen Suomen kesä...ja varsinkin vappu.

 
Ohje oli tosi selkokielinen, joten vaikka huivi vaikutti monimutkaiselle, niin ohjeen mukaan rauhallisesti edeten homma sujui nätisti. Ohje täältä. Muutama ajatusmoka johti vaatimattomiin virheisiin, jotka poislukien tästä tuli suorastaan hyvä.

Lankana sama kun näissä asuun sopivissa kämmekkäissäkin eli 100% merinovilla. Koukuksi valitsin normaalia suuremman - ts. 3,5mm -, että tulee pehmeä.

Ihana pääsiäisloma jatkuu vielä hetken ja seuraavan virkkuuprojektin idea pyristelee väkisin esiin velvollisuuksien takaa. Pitäiskö...

Nauttikaa olostanne!

Piristävää pääsiäistä!

Pullllleat pajunkissat saivat tänä vuonna peruskoristeiden lisäksi kaverikseen pikkuviirejä. 

Mukavaa matkaa kaikille noidille, jotka tänä viikonloppuna radalle suuntaavat!

 

Sunnuntai-puuhia

Harmillista, että meiltä vietiin tunti tästä päivästä! Niin paljon olis kivaa tekemistä.

Mutta ollaan tässä jo jonkin verran ehditty.

Kevätkylvöt on aloitettu kylpyhuoneen lattialla. Multaan meni ainakin erilaisia tomaatteja, laventelia, basilikaa, rosmariinia ja määrittelemätön setti kesäkukkia pikkumimmien toimesta.

Samalla istutin pari pelargonian pistokasta.

Naapurin mummolle tehtiin taas ihanasta Sculpeyn Ultra Light -massasta helmiä ja kasattiin niistä maalaamisen jälkeen kaulakoru.

 

Nyt olis jäljellä vielä ainakin lahjan toimitus ja pajunoksien hakureissu. Voisko huomennakin olla sunnuntai?!

Pakko nähdä kevät!

Ihan väkisin puskee kukkaa, vaikka hädintuskin on herännyt talviunilta. Ilahduttavan sinnikästä!

 

Ja pistokkaatkin ovat kasvattaneet jo juuria vesilasin täyteen. Huomenna onkin tiedossa monenlaisia multahommia...

Kortteja

Käsityörintamalla edistyy asiat hyvin hitaasti, voih. Tähän väliin muutama kortti, ettei blogi ihan nukahda.

Tähtöisiä vaan

Työkaverilla on ihan hullun suloiset pienet pojat ja poikien huone kaipasi kuulemma tähtikoristeita. Niitäpä sitten tähtisilmät mielessäni virkkailin Prinsessajuttu-blogin ohjeen pohjalta. Lyhensin sakarasta yhden ketjusilmukan ja ekan piilosilmukan. Pelkäsin vähän, että roikkuessaan kääntyvät helpommin kippuralle, jos ovat pidemmät. Toivottavasti nämä ei käpristy ilman tärkkäystä.

Lankana on TeeTeen puuvillalanka Hilla kaksinkerroin ja koukku 4,5mm.

Eipä muuta tällä erää.
Seuraavaksi ehkä jotain jännittävästä huivista...

Nalle Karhunen

Koska aikuisilla on yleensä ihan liian vähän tai ei ollenkaan pehmoja, virkkasin äidilleni lahjaksi pienen rutisteltavan pörrönallen. Ohjeessa nallukka oli niin söpö. Mun versiosta tuli ihan surkea, vino ja kiero. Ei lainkaan saajansa kaltainen. Mutta onneksi saaja on valtavan empaattinen, niin eiköhän tämä nalle-parka huomiota saa.

Ohje Dropsilta, täältä.

Pörrölanka (Sirdar Snuggly, Snowflake chunky) oli ihan hirveää virkattavaa. Sille langetan syyllisyyden epämuodostumista, koska lankaan hävisi kaikki silmukat. Ei kiva. Höh.

Päiväpeitto numero 1

Tämäkin projekti on muhinut pöydän alla jo iäisyyksiä. Nyt löytyi sitten puuttuva palanen ja hurautin pikkusiskon päiväpeiton valmiiksi.

Oho, jäi vähän ryppyiseksi.

Toinen puoli on kokonaisuudessaan
romanttisen ruskea, sydämellinen.

Pääasiassa tämä oli mukavaa kaahailua pitkin pitkiä saumoja, mutta viimeistelyhommat oli kyllä hartioiden kiristystä. Peitto on kooltaan noin 150x240, joten ompelin suosiolla lattialla = valtavan huono ergonomia. Ja tuon muffinssinauhan ompeleminen jälkikäteen oli tyhmyyden huippu. Mutta ideana ommella jälkikäteen oli siis se, että samalla kiinnittyy vanu pitkältä matkalta.

Ruuhkaa on.

Seuraavan kimppuun sitten, kun pää taas kääntyy normaalisti...

Pikkutuunauksia ja haaveita

Kyllä on taas tullut ohjeita selattua netistä tuntitolkulla. Välillä menee hermot koko nettiin, kun tuntuu, että aina jää löytymättä just se täydellinen ohje, mitä kaipaisi. Mutta yleensä sentään jotain korvaavaa löytyy.

Tällaisen ohjeen mukaan virkkasin yksivärisiin tylsiin ale-mekkoihin vähän jotain kaunistusta.

Ja mustaan paitaan liihotteli keltainen perhonen kukan kera.

Tämä perhonen on tuttu kesämobilesta. Ohje löytyy täältä.  (Ohjeesta puuttuu yksi pylvässetti kohdasta: 2. krs .......3pp seur. kaareen --> tämän jälkeen puuttuu ohjeesta 3p.)

Viikonlopun aikana on iskenyt vimma virkata ihan mulle itselle jotain kivaa kevät-/kesävaatetta. Siinäkin hommassa vierähti valtavasti aikaa ja kaikenlaisia ihanuuksia löysin, mutta toteutettavien kansioon ne eivät päässeet. Esim. tämä liivi olis mahtava, mutta ei noin ylimalkaiset ohjeet riitä mulle. Pitää taas tyytyä vähempään...Saas nähdä, miten käy.



 

Virkatut pitsipolvisukat "Rocky road"

Kyllä vain, nimensä mukaisesti vähän oli kivinen tämä tie.

Jouduin purkamaan ja soveltamaan, silmukkamäärät eivät olleet edes sinnepäin kohdillaan ja kantapään kanssa menin aivan omaa rataa. Onneksi tein taas kahta sukkaa kerrallaan, niin sain sitä mukaa tehtyä samat säädöt (virheet) toiseenkin sukkaan. Ja lopulta kuitenkin sukat niistä tuli. Eikä mitkä tahansa sukat, vaan mun ekat virkatut villasukat (tossuja ei lasketa).

Muutamista vaikeuksista huolimatta näitä oli hurjan kiva tehdä. Tolla yksinkertaisella kuviolla rakentui melkein koko sukka, joten ei ollut ohjeen kyyläämistä vaan rentoa menemistä.
Lankana on (ikivanha käyttöä odottanut oudon värinen) Lanetin Superwash (100% merinovilla) ja koukkuna 2,5mm.

Ohje täältä.

Dropsin sivuilla on muitakin sukkia tällä samalla idealla. Ehkä tokalla kerralla vois mennä jo paremmin ja selviäis, miten se kantapää oikeesti olis tarkoitus tehdä. Samaista lankaa odottelee vielä vaaleana, jota en tähän kokeilupariin uskaltanut käyttää, eli taidan arjen aloittelun ohella pistää seuraavat tuloilleen.

Rentoa arkeen paluuta!

Lumilyhdyn tyyppinen

Voi, miten kaunis asia onkaan lumilyhty ja miten harvoin niitä nykyään näkee. Lienee jäälyhty tullut kärsimättömien ja kiireisten elämään lumilyhdyn tilalle (ehkä lumitilanteellakin on vaikutuksensa). Onneks virkkaamalla voi yrittää asiaa korjata. Koitin väsätä tällaista, mutta en ihan tohon päässyt. En tiedä, miten noi pallot sais pallomaisemmiksi. Ehkä pitää tilata toi ohje.

Mutta ihan nätti tämäkin on kuitenkin.

Ompelupiiri

Eilen saimme nauttia taas yhdestä varsin mukavasta ja verkkaisesta kotipäivästä. Siihen sisältyi mm. ompelutuokio lasten kanssa. Pienemmän tytön kanssa kaivoimme hyllystä ihan hävettävän kauan siellä muhineen "puolivalmiste"bambi-ompeluksen ja teimme sen yhteistyöllä valmiiksi.

On se sievä!

Aivan hurjan tarkka ompelija.

Isosisko piirtelee pehmolelun kaavoja.

 

Antaa sataa vaan, kyllä täällä viihdytään silti!

Karvainen kauluri vaan

Viimetalvinen ohut kauluri ei enää palvele, joten tein pikaisen uuden.

Virkkasin kasin koukulla Novitan Roseeta ja Sandnes Garnin Babyullia päällekkäin, ihan vaan pylväitä silmukan takareunasta. Oli nopeeta ja tulihan siitä muhkea ja lämmin. Haittapuolena suuhun ajautuvat karvat.

Värikästä Uuttavuotta!

Silloin, kun lapset olivat pieniä ja pelokkaita, korvasimme uudenvuodenrakettien väri-iloituksen sotkemalla sormivärien kanssa mielivaltaisesti kylpyhuoneessa. Siitä muodostui ehdoton Uudenvuoden perinne. Mutta voih, tänä vuonna sormivärit sitten unohtui ostaa ja pikkuväki oli siitä kovin harmissaan. Minäpä sitten yrittämään parhaani ja arvasin, että netistä löytyy joku soppa niitä varten. Täältä, kauniita smetanamaisia sormivärejä, jes! Minä hyvä äiti, keittää lapsille itse sormivärit!

Luulin, että Maizenan vois korvata suoraan perunajauholla. Mut yhtäkkiä huusin woooowww ja siitä eteenpäin nauroin niin, että kyyneleet tippui lattialle :D

Tässä mun...värikasat.

Tosta kun nosti ton koko kökkäreen, niin sillä pystyi maalailemaan :D

Nää on näitä itsetekemisen iloja.

Riemuisaa juhlapäivää! 

Äiti miks mä näin tein

Joskus vuosikausia sitten seurailimme mieheni kanssa kaupassa leikki-ikäistä poikaa, joka rullasi itsensä käsistään varashälytinporttiin solmuun. Hädissään siinä jumissa ja poispääsyä pyristellen kysyi pienokainen äidiltään: äiti miks mä näin tein. Meitä liikutti ja tuo lentävä lause jäi elämään. Nyt kun katson selkäni taakse ja näen tämän

voin vaan kysyä samaa. Huokaus. Mutta kun klo 6.30 aamulla tulee himo ommella pieniä hygieniatarpeita itselleen, niin ei sitä mieti, sitä vaan pöllyttää.

Touhukasta vuotta 2015!

Pöllökori

Pikkumimmin äiti tilasi kuusen alle virkatun korin pikkumimmin hiustarpeita varten. Rämmin ensin aikani ohjeviidakossa ja sitten asia vaan jotenkin unohtui. Anteeksi, taas kävi näin :(
Nyt sitten jonkunlaisen jälkitaudin kaatamana en paljon muuta tee kuin virkkaan, joten sain korin valmiiksi.

Idean sain täältä ja ohjettahan tohon ei tarvinut. Siipien kanssa oli vähän vaikeempaa, mutta ihan ok nekin.

Että lahja on nyt sitten ainakin virtuaalisesti toimitettu "joulun aikaan" :)