Värikästä Uuttavuotta!

Silloin, kun lapset olivat pieniä ja pelokkaita, korvasimme uudenvuodenrakettien väri-iloituksen sotkemalla sormivärien kanssa mielivaltaisesti kylpyhuoneessa. Siitä muodostui ehdoton Uudenvuoden perinne. Mutta voih, tänä vuonna sormivärit sitten unohtui ostaa ja pikkuväki oli siitä kovin harmissaan. Minäpä sitten yrittämään parhaani ja arvasin, että netistä löytyy joku soppa niitä varten. Täältä, kauniita smetanamaisia sormivärejä, jes! Minä hyvä äiti, keittää lapsille itse sormivärit!

Luulin, että Maizenan vois korvata suoraan perunajauholla. Mut yhtäkkiä huusin woooowww ja siitä eteenpäin nauroin niin, että kyyneleet tippui lattialle :D

Tässä mun...värikasat.

Tosta kun nosti ton koko kökkäreen, niin sillä pystyi maalailemaan :D

Nää on näitä itsetekemisen iloja.

Riemuisaa juhlapäivää! 

Äiti miks mä näin tein

Joskus vuosikausia sitten seurailimme mieheni kanssa kaupassa leikki-ikäistä poikaa, joka rullasi itsensä käsistään varashälytinporttiin solmuun. Hädissään siinä jumissa ja poispääsyä pyristellen kysyi pienokainen äidiltään: äiti miks mä näin tein. Meitä liikutti ja tuo lentävä lause jäi elämään. Nyt kun katson selkäni taakse ja näen tämän

voin vaan kysyä samaa. Huokaus. Mutta kun klo 6.30 aamulla tulee himo ommella pieniä hygieniatarpeita itselleen, niin ei sitä mieti, sitä vaan pöllyttää.

Touhukasta vuotta 2015!

Pöllökori

Pikkumimmin äiti tilasi kuusen alle virkatun korin pikkumimmin hiustarpeita varten. Rämmin ensin aikani ohjeviidakossa ja sitten asia vaan jotenkin unohtui. Anteeksi, taas kävi näin :(
Nyt sitten jonkunlaisen jälkitaudin kaatamana en paljon muuta tee kuin virkkaan, joten sain korin valmiiksi.

Idean sain täältä ja ohjettahan tohon ei tarvinut. Siipien kanssa oli vähän vaikeempaa, mutta ihan ok nekin.

Että lahja on nyt sitten ainakin virtuaalisesti toimitettu "joulun aikaan" :)

Kynttiläpaja

Voiteiden lisäksi olen söössännyt ekologisia soijakynttilöitä. Näihin sulattelin soijavahaa, joka on valmistettu geenimanipuloimattomista soijapavuista ja kasviöljyistä, lopputulos on siis biohajoava. Palaessaankin ovat huippuja; ei mustu keuhkot eikä koti.

Komeuden kruunasin virkatulla päällisellä ja jakelin lahjoiksi.

Tarvikkeita

Soijavaha sulamassa.

Purkitettu ja sydänlanka viritetty (liian aikaisin tosin).

Teipit pitävät sydänlankaa pystyssä jähmettymisen ajan.
Sydänlangan sai parhaiten pysymään, kun sen asetteli vasta, kun
pohjalle alkoi muodostua valkoista eli hieman jähmettynyttä massaa.

Isoja ja pieniä.

Pikkutuikkuset valoin lasisiin tuikkuastioihin.

 Kivaa puuhaa!

Voiteiden keittelyä

Vaihtelua joulun kokkauksiin:

Tein joululahjoiksi kuivalle iholle suunnattuja kotitekoisia kookosvoiteita. Lämmittelin varovasti puuhellalla sekaisin kookosöljyä, sheavoita, avokadoöljyä ja jojobaöljyä ja lopuksi tiputtelin sekaan muutaman tipan sitruunan eteeristä öljyä. Purkitin voiteen steriloituihin pilttipurkkeihin ja jätin jähmettymään.

Seuraavana päivänä dermatologisten testien jälkeen totesimme, että kuiva iho oli tästä voiteesta varsin onnellinen. Tuoksukin oli sopivan hillitysti kookoksinen ja koska kaikki ainesosat ovat luomua, niin tätä kyllä käyttää mielellään.

Paljon ohjeita itsetehtyihin voiteisiin löytyy täältä

Kulkusilla joulua

Se on kuulkaa justkohta jouluaatto, joten:

Riemuisaa ja helkkäilevää Joulua!

Ilomielin olen täällä virkkaillut niin omaan kuin mummilankin kuuseen taas lisää itsetehtyjä koristeita. Viime vuonna jo haikailin virkatun joulukellon perään, mutta ei tainnut löytyä silloin sopivaa ohjetta. Nyt sitten ihan maksullisen ohjeen kerrankin ostin (tai mies osti, kun mä en osaa), kun tuo oli niin viehättävä, että se oli pakko saada. Ohje löytyi täältä.

Kilkkaa ja helkkää.

Reunukseen olis vielä voinut virkata kimallusta,
mutta jätin sen pois. Mun mielestä on seesteisempi näin.

<3

Joulukattaus ulos

Edellinen ruokakranssi houkutteli heti paikalle parven pulleroita tinttejä. Kranssi oli kuitenkin huonosti kiinnitetty ja siitä tippui loput maahan. Nyt tein vähän pienempiä versioita.

Tökkäsin pillin kakkujen keskelle, että siitä saisi nämä
pujotettua roikkumaan.

Jouluvarras.

Herkullisia hetkiä!

Kortteja

Pingviinit pomppivat tämän vuoden joulukorteissa iloista mieltä toivotellen.

Versioita oli monenlaisia...

 

Ja pari muuta joulun ajan korttia.

Enkelisydän

Tänä jouluna opettajat saivat meidän lapsilta lahjaksi enkeleitä.

Meillä on taidettu viime vuosina mennä lahjojen suhteen melkoisen roikkuvaisella linjalla. Mutta jotenkin näitä on niin kiva tehdä ja antaa ja varmasti jokaiselta löytyy joku paikka, mihin tällaisen voi lyhyen sesongin ajaksi ripustaa.

Viikko enää....! Oih!

Tsirp - syömään!

Hetken mielijohteesta tein oman aamupalan ja myslin paistelun ohessa linnuille ja oraville pienen joulukakkusen. Kun poloiset tuolla kurjuudessa värjöttelevät.

Sulatin siis kattilassa voita (ei nyt sattunut olemaan suolatonta) ja sekoittelin sekaan pähkinöitä, pehmenneitä voileipäkeksejä, hyppysellisen viime vuoden joulupipareita sekä paahdettuja kurpitsan siemeniä (en tiedä kelpaako moiset). Sitten vaan vuokaan jähmettymään.

Hyvän mielen hommaa - ainakin tähän asti :) Sit tulee paha mieli, jos ei kenellekään kelpaa. Tai jos tulee iso voro ja hajottaa koko kaakun. Ehkä pitää seuraavaks tehdä kookosrasvasta varmuuden vuoksi, olis kovempi.

Nyt vaan odottelemaan ruokavieraita!

Pieniä fiiliksiä kuvina

Hiljaa se hiipii. 

 Viime vuoden lumihiutalemobile sai osuman tyynysodassa ja lumihiutaleet leijailivat sinne tänne. En jaksanut kasata sitä samanlaiseksi, vaan ripustelin osan verhon reunaan. Siinä ne kauniisti liikkuvat patterin lämpövirran mukana.

 

Pikkuvirkkailuja herkkujen kera sekä innostavia askartelu- ja ompelulehtiä.

 Joulukorttipajassa huiskitaan ja suihkitaan, että kaikki olisi kerrankin valmista hyvissä ajoin ennen postitusta.

 

Tirkistys lahjasalaisuuksiin.

Njam! Sokerit, siirapit ja muut herkut tietää salaisia ja pikaisia käyntejä taikinakulholla pitkin iltaa sekä toruvia sormia aamulla.

Ei mitään muuta sen ihmeellisempää. Tosin jouluhan se vasta ihmeellinen onkin.

Juhlavaa viikonloppua!

Super-sieni

Ei voi ihan sanoa, että nyt se on valmis, koska peittohan tästä piti tulla. Mutta peittoa siitä ei tule eli valmis sinäänsä ja jo annettukin veljelle lahjaksi. Tästä tuli siis insinöörin tietokoneellaistumispeitto jaloille. Tai päiväpeiton koriste. Tai matto.

Huoh. Pääasia, että tuli jotain ja näyttää se kyllä mun mielestä kivalta ja päässä alkaa hauskasti pimpottaa se Super Marion musiikki. Pääsispä pelaamaan!

Kokoa on tosiaan pienen maton verran.

Idea ja pikselikaavio täältä. Lankoina Novitan Miami ja valkoisessa ihan puuvillalanka kaksinkerroin.

Minä virkkasin neliöt ja sisko kiinnitti ne toisiinsa. Puoli vuorokautta ennen h-hetkeä saatiin homma glögin äärellä valmiiksi. Yllättävän paljon tollaseenkin simppeliin ilmestykseen menee aikaa. Seuraavaksi jotain pienempää ja nopeampaa, huh.

Tassukynsikkäät

Kyl vaan tuli karhumaisen muhkeat ja pehmeät kynsikkäät omalle iskä-kullalle isänpäivälahjaksi.

Suomenkielistä ohjetta en taaskaan oikein löytänyt, mutta kyllä tästäkin ihan hyvin selkoa sai. Oli mukavaa, kun tein molempia kätösiä samaan aikaan, niin yhden valmistuttua, tuli toinenkin valmiiksi.

Koukkuna 5mm ja lankana TeeTeen Baleno. Siinä on vaan 36% villaa, koska nämä paljon kokeneet kädet aistivat erittäin herkästi villan pistelyä eikä kotikuntani lankakaupasta löytynyt tuossa vahvuudessa mitään turvallisen pehmeää villaisampaa. Kyllä noillakin tarkenee, sen mitä tollasilla vajailla nyt on tarkoitus tarjetakin.

Kortteja

Välipalakori

Huh heijaa, oon ihan jumissa edelleenkin mun palojen kanssa. Mutta kohta näette, mitä niistä tulee...

Yhden korin sain virkattua perjantaina. Samanlaisen tein kesälläkin lahjaksi. Näitä on musta niin mukava antaa.

Malli on Kauhavan Kangasaitan Asteri-kori ja ohje löytyy täältä.

Lisää rusettisia

(Tämä oli näköjään unohtunut postata.)

Kaksinkertaisella merinovillalangalla ja 4 koukulla tuli aika napakat kämmekkäät mulle.

Näyttää vielä paremmalta uuden pinkin takin kanssa :)

Valkoinen uupuu

Kuulkaas, tämä on hätähuuto, hjälp! Palojen kanssa painiskelen ja nyt huomaan, että en kirjoittanutkaan keväällä ostoslistaan "neljä kerää valkoista Miamia". Mahtaisiko mitenkään onnellisesti olla niin, että jollain käsityöihmisellä olisi nurkissaan ylimääräisiä? Tai sitten vinkkiä, mistä niitä saisi. Olis niin kiva, kun ei tarvisi sotkea muita lankoja sekaan. Homma tökkii muutenkin. Paloista vasta 1/4 kasassa ja aikaa jäljellä murto-osa siihen verrattuna, mitä olen tuohon neljäsosaan käyttänyt. Voih.

Laitettakoon tähän piristeeksi kuitenkin joku kiva kuva.

Kiva sieniretki oli eilen.

Rusettiset kämmekkäät

Huh, virkkuille ei ole viime aikoina riittänyt kovinkaan paljon huomiota. Muutamia neliöitä olen silloin tällöin saanut tehtyä, mutta aivan liian vähän niitäkin. Voih.

Kaverin tyttären synttäreille kuitenkin halusin tehdä jotain kivaa. Uuden Suuri Käsityö -lehden tarjoaman kämmekäs-ohjeen mukaan aloin eräänä iltana nautiskella virkkauksen maailmasta. Vähän töksähti kyllä nautinto, kun seuraavana iltana lahjaa viimeistellessäni huomasin, että käsineet eivät olleet sitten lähimainkaan samankokoiset. Purin toisen puoleenväliin ja tein uudelleen, mutta kas, sama lopputulos. Synttäriaamuna sitten tekemään molemmat uusiks ja juurikaan laskematta koukkua kädestäni, etten vaan taas vahingossa tartu väärän kokoiseen koukuun tmv.

Kivat niistä sitten tuli (paitsi tuosta nirkkoreunuksesta en oikein tykkää).

 

Lankana on Red Heartin Shimmer ja nelosen koukulla tuli sellaset suunnilleen aikuiseen käteen sopivat. Näitä nyt ajattelin tehdä omallekin porukalle, kun ohje on yksinkertainen = tämänhetkisille aivoille sopiva, ja kohtahan näitä luultavasti tarvitaan. Onneksi ei vielä! Aurinkoista sunnuntaita!