On omppuu

Vihdoin koitti se vuosi, että on kunnolla omenaa. Tänä viikonloppuna sitä onkin sitten roudattu sisään ja valitettavasti myös kompostiin. Nyt on omenasosetta, omena-aronia-inkivääri -sosetta, viipaloituja omenoita, riisiomenapuuroa, omenaista risottoa... :D

Tässä kuvassa väri ei jotenkin näy, mutta noista punaisista omenoista tulee uskomattoman kaunista pinkkiä sosetta.

Sain tutulta ämpärillisen marja-aroniaa ja siitähän tulikin omenan ja inkiväärin kanssa varsin piristävän makuista sosetta.

Omenoiden lisäksi olen pyöritellyt sipuleita, joiden varret olivat nyt kuivuneet sopiviksi.

Haaveilin myös metsään menemisestä, kanttarelleista ja puolukoista, mutta koska työt söivät viikonlopusta osan, niin se jäi vielä odottamaan...

Reipasta alkavaa viikkoa!

Sämpylöitä ja ketsuppia

Tänään oli sopiva sadesää keittiössä touhuiluun. Leivoin iiiison kasan hyviä sämpylöitä jauhokaappi tyhjäksi -meiningillä.

Upea kettu tuli kanssani teehetkeen ihan Kanadasta asti.

Tein myös oman maan pottusista "liha"perunasoselaatikkoa ja vaikka siinä nyt ei jauhelihaa ollutkaan, niin ketsuppia se silti kaipaa. Ketsupin kanssa käy meidän taloudessa melko usein niin, että se on loppu. Purkista nuollaan epätoivoisina viimeisetkin pisarat, koska näillä etäisyyksillä ei kauppaan lähdetä ihan tosta vaan. Tällä kertaa nuoltavatkin oli vähissä, joten oli pakko tehdä ketsuppia itse.

Tomaattimurskasta tehdyn ketsupin ohjeen löysin täältä ja kas, siitähän tuli ihan kelpo kepaa.

Nyt ei tarvi huolehtia enää muusta kuin, että kaapissa on aina oltava joko ketsuppia tai tomaattimurskaa.

Säilömistä tässä on muutenkin ollut viime aikoina kiihtyvässä määrin. Papuja tulee runsaasti pellolta. Mustikoita metsästä. Viinimarjat on pakastettu jo hetki sitten. Tomaattien (ja kurkun) kanssa jännitän, riittääkö kesä. Lisää kesää siis, vai mitä!

Kortteja

Näitä taas välillä.

Kasvikaverini

Ennen monsuunia räpsin muutamia kuvia pihalta ja pellolta.

Ihana kontrasti näissä kukissa.

Outo kukka ja koppis sen kimpussa.

Talon seinustan kasvulaatikoissa jutut
kasvaa ihan hyvin. Kaupan rucolakin on villiintynyt.

Onneksi siirsin lipstikkaa myös kasvulaatikkoon,
koska maassa sille kävi seuraavasti:

Kotilot rrrrr.

Perunaa saadaan kohta!!

Pavut ja maissit kasvaa ihan hyvin ja vahvoina.
Se on kiva, koska papuja haluan paaaaaljon.

Kurkun siemeniä kylvin useita, mutta
vaikka kuinka etsisi, niin yksi ainoa kasvaa.
Hmph.

Viimeisimpinä ja vähäisimpinä tomskut.
On ne sentään vähän vahvistuneet, mut...
Aina sama juttu.

Herneitä ei tullut kuvattua. Niitä kasvaa joitain siellä täällä. Varmaan fasaanit käyneet popsimassa ne keväällä istutuksen jälkeen, kun niitäkin pitäis olla paljon enemmän. Niin JA en tiedä, mihin suihin on sitten kesäkurpitsan siemenet hävinneet, kun niitä ei ole kertakaikkiaan yhtään. Se vasta on kummallista! Laitoin vielä kahteen kertaan siemeniä maahan. Mulle voi nähtävästi tapahtua ihan mitä vaan.

Sipulit kasvaa hyvin ja molemmissa päissä peltoa reunustavat daaliat myös.

Ja oman pihan mansikoilla ollaan saatu herkutella. Ne saavat tänä kesänä kasvaa rauhassa nokkijoilta Ikean sänkyverhon suojissa. Ylhäiset mansikat katoksensa kanssa.

Taidanpa käydä pellolla katsastamassa, mitä sade on saanut aikaiseksi. Jospa vaikka näkyisi niitä kadonneita yksilöitä...

Ei sitten millään

Miten voi olla niin vaikeaa. Jos on yhden kerran tehnyt liian pienen boleron, jonka purkaminen on aivan toivotonta hommaa, niin miten voi kahden päivän päästä olla täsmälleen samassa tilanteessa. Tai vieläkin syvemmällä. Argh. 

Ei mahdu vaikka kuinka repisi.

Poikki vaan.

Ja sitten on vielä niin tyhmä, että aloittaa koko homman kolmannen kerran. Nyt aloitussilmukoita on valtavasti. Varmaan niin paljon, että koko komistus valahtaa hartioilta. 

No, edelleenkin tämä ruljanssi on sentään poikinut jotain hyvääkin. Sain langat järjestettyä oikein kivasti:

Ja koska näissäkään ei vielä ole kaikki, niin seuraavana haasteena on keksiä ohjeita, joihin näitä lankoja saisi uppoamaan. Kunhan ensin saan bolero-piinan yltäni. 

Käsistäni on tänään kuitenkin syntynyt ihan onnistuneitakin juttuja. Aamulla muun väen nukkuessa paistelin juhannuspäivän brunssia varten eilen illalla tekemästäni taikinasta meheviä sämpylöitä. Ps. Näiden kuuluukin olla lituskoja, koska hiivaa käytetään hyvin vähän. Siksi näitä voi myös syödä paaaaljon.

Ei muuta kun sämpylöiden kera boleron kimppuun!

Murheen alhosta vauhtiin

Äh. Mustan boleron tekeminen on aiheuttanut jo kaksi kertaa murhetta. Ekalla kerralla yritin tehdä kyseistä vermettä silmukkaisesta langasta yksistään. Eihän siitä mitään tullut. Tokalla kerralla yhdistin mustan puuvillabambu-langan pörröisen kaveriksi. Sitä pistelin menemään aika pitkään. Sitten tajusin, että tuotoshan on aivan liian pieni. Purkamaan on turha ruveta, kun tollanen mohair-lanka menee aivan heti solmuun. 

Eli p*ska reissu. Onneks sentään virkkasin tätä paljolti samalla, kun venyttelin, niin ihan hukkaan se aika ei kuitenkaan mennyt. 

Noin viiden minuutin ajan tuskailin, että en virkkaa enää koskaan mitään. Hetken päästä pläräsin hulluna hiirenkorvia ja ajattelin, että pakko tehdä jotain ihanaa. Siinä samalla sitten sopivia lankoja etsiessä tuli tehtyä vähän lankakorien siivousta, löydettyä keskeneräisiä projekteja, innostuttua jotenkin oudosti myös leipomisesta ja etsittyä juhannuspäivän brunssille vähän sämpyläohjetta ym. Löysin myös kaipaamani langat yllä mainittua boleroa varten. 

Kyllä kannatti käydä pohjalla ;) Nyt melkein jo toivoisi sitä sadepäivää, että pääsee kaiken kimppuun. Ihan mielelläni virkkailen sateen ropinassa mun lempipaikalla:

Ps. Eilen käytiin jo poimimassa 10 kg mansikoita. Nam!

Vaihtelua verannalle

Jotku on kauheesti verhoihmisiä. Minä en. Verannalla roikkui melkein kahdeksan vuotta samat (itseommellut) verhot. Tänä keväänä ne kuitenkin alkoi jo vähän kyllästyttää. Ompelin nopeasti vanhasta kirppislöytöpöytäliinasta romanttisemmat verhot.

Mun lempipaikalla on nyt vielä kivempi istua,
kun on nätimmät verhot ja mätsää kukkien väriin :)

Röyhelöä tuli vähän liikaa, se ei pysynyt ylhäällä ilman nastoja. Mutta äkkiäkös muutaman nastan laittoi.

Verannan suojaa onkin tarvinut viime aikoina. Ei sekään yhtään hullumpaa ole, mutta kiva kuitenkin, kun ensi viikolla lämpenee. Kesäkesäkesä!

Karvaista lämpöä käsille

Pääsiäisen aikaan tein perheen naisille kämmekkäät kevään viimoihin. Samaan aikaan työkaveri tilasi itselleen samanlaiset peukaloaukolla höystettynä. Mulla kesti hävettävän kauan saada tilaus työn alle ja sitten tuli ne helteetkin. Mutta onni onnettomuudessa, taas tuli kylmyys ja työkaveri sai männäviikolla juuri sopivasti lämmikettä käytettäväksi vaikka verkkoja kokiessaan.

Nämä pidin itse ja lapsilla on samanlaiset.

Ehkä voisin tehdä itselle vielä nämä peukkuaukolliset.

Lankana käytin SandnesGarnin Kitten mohairia, ja ohjeen löysin täältä. Mahtavan helppo ja kiva ohje ja oli muuten kätevä muokata peukaloaukollinenkin versio tosta ohjeesta. 
Ohjeesta poikkesin sen verran, että tein alkuun pienen resorin. Toimii mun mielestä paremmin resorin kanssa.

Tämän illan ohjelmassa onkin lisää v-stich-virkkailua tällä kertaa v-mäisellä langalla...

Oli äitienpäiväkin

Äitienpäivästä näin jälkijunassa...

Mummille ja mummolle tehtiin lahjaksi avainkorut.

Mummi tykkää perhosista.

Ja mummo kissoista, tosin kissa ei nyt tässä ole kameraa kohti.

Ja mun äitienpäiväaamun ihana hetki.

Lahjaksi sain hienon ja kestävän metallisydän avaimenperän,
jossa lukee äiti
ja (toivomani) upean kangaspussukan.

Valkovuokot, kakut, kortit, lahjat, laulut, pusut...Voisin ottaa tänä sunnuntaina uudestaan...

Kesähommia

Sunnuntaina oli koko ihana rauhallinen päivä aikaa tehdä kesähommia. 
Jo viikko pari aiemmin olivat daaliat päässeet peltoon ja nyt rysäytettiin kerralla tomaatit poislukien kaikki muut.

Peltoon upotettiin perunaa, puna- ja keltasipulia, erilaisia papuja, hernettä, maissia, kesäkurpitsaa ja kurkkua. Tällä kertaa en esikasvattanut kurkkua, koska joka kerta taimet on ulos istuttamisen jälkeen kiukustuneet ja sitten niitä luiruja on pitänyt jotenkin yrittää saada innostumaan kesästä.  Toivotaan, että ehtii noinkin.

Pellosta puolet jää vielä tänä kesänä lepäämään ja sitä käännellään ahkerasti, että saatais rikkaruohot vähemmälle. Raja-aitana on daaliaistutukset, joten loppukesästä tyhjä pelto jää edes vähän daalioiden taakse piiloon.

Salaattia, tilliä ja pinaattia laitoin ulkolaatikoihin myöskin jo tovi sitten, joten salaatissa on jo hyvät alut, samoin tillissä. Basilika kasvaa keittiön ikkunalaudalla aivan ihmeellistä vauhtia. En ole kyllä koskaan nähnyt näin isoja basilikan lehtiä. 

Kukkapenkki on myös huollettu ja päivitetty talven pienten tuhojen jälkeen. Tästä kuvasta poiketen pioneista ensimmäiset ovat jo kukassaan!

Mansikoille laittelin vähän kangasta ja ruohokatetta ympärille, niin on tämäkin siistimpi. Kovasti joutuu noiden rikkaruohon kanssa taistelemaan kyllä, mutta kaikessa ärsyttävyydessään keräävä ruohonleikkuri on kyllä tähän käyttöön tosi kätevä.

Herkullista vihreää havittelevat myös kesästä intoilevat pupuset. Aina on kerjuu päällä, kun aitauksen ohi kävelee.

Hyvin on taas kerjätty.

Verneri ihmettelee, kun laatikko on vaihtanut paikkaa.

Ja mun kyhäämät "portaat" - joiden on siis tarkoitus olla reitti ulkomaailmaan -
vähän vielä jännittävät Verneriä.

Uteliaan touhotuksen jälkeen seuraa nopeasti kellahdus.

Ja rapsuttelujen jälkeen nukahdus.