Pitsikulho

Virkkasin taannoin ystävälleni mökkituliaiseksi pitsikorin, johon sai nätisti lastattua karkit ja muut viemiset. Ja tietenkin tyylilleni uskollisena puhaltelin vielä lähtöaamuna tätä hiustenkuivaajalla kuivaksi.

Pitsiliinan virkkasin tämän ohjeen mukaan ja sehän oli oikeen mukavaa ja helppoa hommaa. Kovetukset kulhon ympärille sokerilla ja kyl hyvä tuli. Ehkä haluun itsellekin tällasen...


Vähän pitsiä laittelin myös tämän keittiöpyyhkeen reunaan kaunistukseksi Iinun ohjetta mukaillen.

Tämä väripläjäys sen sijaan kävi juuri 700 kilsan ajelulla ja tuli kotiin lähes samassa kuosissa, kuin lähtiessä. Järvimaiseman tuijottelu veti enemmän puoleensa ja iltaisin raikas peti.

Mukavalta reissulta viimeiseksi kuvaksi jäi uintireissun iltatunnelma, jonka fiiliksen soisin olevan läsnä myös arjen alkaessa. Tyyntä ja rauhaa siis arjen aloitukseen kaikille sen koittaessa!

Kukkalamppu

...tai melkein. Nyt se on vasta työtä vailla oleva varjostin.
 

Mutta onneksi edes se, koska jännitti kyllä, että tuleeko tästä sittenkin ehkä kesähame. Onneks homma onnistui yllättävän hyvin, itseasiassa ongelmitta. Ongelma tuli eteen vasta nyt, kun varjostin on valmis: en löydä enkä keksi systeemiä, millä saisin kaunokaiseni paikoilleen. Haluisin liittää tämän vanhaan hissivaloon, mutta...mahdotonta. En myöskään löydä vanhaa, purkukuntoista, mitat täyttävää valaisinta. Oooooh, mikä nyt eteen?! Haluaisin niin kovasti tämän jo käyttöön, koska taitaa sopia aika hyvin meidän keittiöön.

Eipä auta, kun jatkaa etsintöjä ja pohdintoja. Ehkä suuntaan seuraavaksi rautakauppaan...

Lasinaluset - jouluksi tietty

Piti ihan sivistyssanakirjasta tarkistaa, että kirjoitetaanko lasinalunen yhteen. Olisin kirjoittanut erikseen. Samalla tuli opittua, että synonyyminä käytetään myös "kaljamattoa" ja jos näitä sattuu keräilemään, on tegestologi.

Mutta siis asiaan...

Mandarin petit -langat ovat olleet kovassa käytössä. Tässä niistä tehdyt lasinaluset joulupöytään. Oli ihan pakko ottaa noi tulppaanit kuvaan mukaan, kun sattuivat olemaan juuri noissa samoissa väreissä :)

 Ja väreistä puheenollen, ihmettelin vähän tätä päähänpistoani yhdistää pinkki ja punainen, eihän ne ollenkaan sovi. Mutta kaikkeen se silmä näköjään tottuu.

Mallin olen viime jouluna virkkausharrastusta aloitellessani tulostanut jostain netistä.

Purkinkorkin hattu

Virkkailin - ja virkkailen vieläkin - Novitan Miamista purkinpäällisiä. Ajattelin näyttää nämä vasta sadonkorjuun aikaan, mutta ei kait haittaa vaikka purkki on vielä tyhjä.

Tän ekan tein vähän ohjetta soveltaen ja siitä tulikin mun mielestä kiva.

(nyt kun vaan muistais miten sitä ohjetta sovelsin)

Tokan tein ohjeen mukaan enkä oikeen tykännyt.

Ainakin noin pienessä kannessa se on vähän liian alaspäin lörpöttävä ja runsas.

Päällystin sitten äkkiä tapetilla yhden säilykepurkin
 ja virkkailuvärkkäyksestä tuli siihen kansi. 

Ohjeita purkinkansien virkkailuun löytyy Yhteishyvän sivuilta täältä.

Viledan tuho

Taannoin tässä suoritin päivittäisen vierailuni loistavassa Tumput Suorina -blogissa, niin Sallahan se oli laittanut näytille upeat bambu-rätit houkuttelevien suositusten kera. Olihan se sitten ihan selvä, että mä haluun kans. No eilen kävin ostamassa lankaa, jossa on 80 % bambua ja 20 % merinovillaa. On niiiin pehmosta kyllä, että ei karheat kädet paljoo rahise. Muutenkin rätin tekeminen oli nautinnollista. Tosin en ehkä ihan hirveesti innostu tosta liukuvärjäyksestä. Ja etenkin sinisen värin kohdalla tuli sellanen jännittynyt tunne, että yök loppuis jo. Ja sit kun tuli taas muiden värien vuoro, niin saattoi rentoutua. Et silmiin kyllä pistää toi sininen, mutta ei sitä oikein voinut pätkiä poiskaan. Muutenhan värit oli ihan kohdillaan.

Pinnan suhteen mietin pitkään, että minkälaisen oikein tekisin. Ei sais olla liian tiivis, että kuivuu edes kerran vuorokaudessa eikä sais olla liian harva, ettei ole ihan ryhditön. No sittenhän sattui Koukussa-kirjasta silmään V-silmukka, jota aloin kokeilla ja siinä se oli, täydellinen kuosi rätille, ainakin luullakseni. Kas tässä kuvamateriaalia.

  

 

Kuivumiskokemusta mulla ei nyt sitten vielä ole, juhlallinen käyttöönotto on juuri suoritettu. Mutta kävi miten kävi, niin tämä rätti on tullut jäädäkseen ja lisää on jo tulossa. 

Lälly pannunalunen

Välillä on netissä tullut vastaan kaikkia kivoja pannunalusia. Et vaikka pilttipurkin kannet on päällystetty virkkaamalla ja ne jotenkin sitten yhdistetty jne. Mutta mun lepakkomattonotkahduksen jälkeen on tuntunut, että jos nyt ihan harjottelis vielä kaikkea helppoa ja mukavaa. Teinpä siis ontelokuteen ja villalangan yhdistelmällä ja tutulla ohjeella ihan kätsän pannunalusen. Hävettävän helppoa (tosin jouduin kyllä silti vähän soveltamaan, kun ei ne kaikki pylväät millään meinanneet mahtua).

Kyllä tohon kattila osuu.

Patalappunen

Matto-episodin jälkeen tarvitsin itsetunnon kohotusta ja uusi naulakkokin kaipasi väripilkkua. Tein siis itsellekin tän hassun patalapun. Siitä tuli mun mielestä oikein ihana. Eiks ollu aika kiva idea toi, että vihreä vaan pikkuisen tuolla pilkistelee. Olis muuten tullut liian räikee. Ja vihreetä kuitenkin tarvittiin, koska sitä meidän keittiö on täynnä.

Miten niin patalappu

Kaapista löytyi vielä tällainen, minkä tein lahjaksi yhdelle miehelle. Tämä on siis käyttötarkoitukseltaan patalappu (halkaisija noin 15 cm). Malli on vanhanajan mukainen. En kyllä ymmärrä, onko tällä siihenkään aikaan nosteltu kattilan kantta kummempaa. En ihan äkkiä lähtis ottamaan 225 asteista peltiä uunista tällä lärpäkkeellä. Mutta tosi mukava oli tätä tehdä ja kait se on ainakin ihan nätti koriste hellan reunalla.

Herrrrkullista

Ai että, miten nämä ovat ihania. Molemmissa malleissa ekat kappaleet ovat vain nimeksi mallin mukaisia. Hirveetä "no mä nyt teen tän jotenkin" virkkaamista. Seuraavissa ohje meni jo vähän jakeluun. Näitä pitäisi tehdä vielä lisää.

Uusimmassa SK-lehdessä oli ohjeet myös prinsessakakkuun ja Runebergin torttuihin :)