Murheen alhosta vauhtiin

Äh. Mustan boleron tekeminen on aiheuttanut jo kaksi kertaa murhetta. Ekalla kerralla yritin tehdä kyseistä vermettä silmukkaisesta langasta yksistään. Eihän siitä mitään tullut. Tokalla kerralla yhdistin mustan puuvillabambu-langan pörröisen kaveriksi. Sitä pistelin menemään aika pitkään. Sitten tajusin, että tuotoshan on aivan liian pieni. Purkamaan on turha ruveta, kun tollanen mohair-lanka menee aivan heti solmuun. 

Eli p*ska reissu. Onneks sentään virkkasin tätä paljolti samalla, kun venyttelin, niin ihan hukkaan se aika ei kuitenkaan mennyt. 

Noin viiden minuutin ajan tuskailin, että en virkkaa enää koskaan mitään. Hetken päästä pläräsin hulluna hiirenkorvia ja ajattelin, että pakko tehdä jotain ihanaa. Siinä samalla sitten sopivia lankoja etsiessä tuli tehtyä vähän lankakorien siivousta, löydettyä keskeneräisiä projekteja, innostuttua jotenkin oudosti myös leipomisesta ja etsittyä juhannuspäivän brunssille vähän sämpyläohjetta ym. Löysin myös kaipaamani langat yllä mainittua boleroa varten. 

Kyllä kannatti käydä pohjalla ;) Nyt melkein jo toivoisi sitä sadepäivää, että pääsee kaiken kimppuun. Ihan mielelläni virkkailen sateen ropinassa mun lempipaikalla:

Ps. Eilen käytiin jo poimimassa 10 kg mansikoita. Nam!