Ei sitten millään

Miten voi olla niin vaikeaa. Jos on yhden kerran tehnyt liian pienen boleron, jonka purkaminen on aivan toivotonta hommaa, niin miten voi kahden päivän päästä olla täsmälleen samassa tilanteessa. Tai vieläkin syvemmällä. Argh. 

Ei mahdu vaikka kuinka repisi.

Poikki vaan.

Ja sitten on vielä niin tyhmä, että aloittaa koko homman kolmannen kerran. Nyt aloitussilmukoita on valtavasti. Varmaan niin paljon, että koko komistus valahtaa hartioilta. 

No, edelleenkin tämä ruljanssi on sentään poikinut jotain hyvääkin. Sain langat järjestettyä oikein kivasti:

Ja koska näissäkään ei vielä ole kaikki, niin seuraavana haasteena on keksiä ohjeita, joihin näitä lankoja saisi uppoamaan. Kunhan ensin saan bolero-piinan yltäni. 

Käsistäni on tänään kuitenkin syntynyt ihan onnistuneitakin juttuja. Aamulla muun väen nukkuessa paistelin juhannuspäivän brunssia varten eilen illalla tekemästäni taikinasta meheviä sämpylöitä. Ps. Näiden kuuluukin olla lituskoja, koska hiivaa käytetään hyvin vähän. Siksi näitä voi myös syödä paaaaljon.

Ei muuta kun sämpylöiden kera boleron kimppuun!