Heinät seipäällä

Arvatkaa miltä vuosikymmeneltä?

Noh, tarkka päiväys kuvan takana on 27.6.2015. Mulla oli aika kivaa! Varmaan olis ollut muillakin, jos olisivat nähneet mun touhut. Onneks olin yksin.

Täytin kaikki seipäät vain puolilleen, koska siinä vaiheessa olis pitänyt lisätä yks tappi seipääseen enkä todellakaan jaksanut ryhtyä sellaseen. Päädyin mieluummin tekemään useamman vajaan.

Ei ole vielä kokemusta, paljon kahteen palleroon uppoaa heinää, mutta on nyt ainakin jotain tehty. Säilytyspaikatkaan ei ole niin valtaisat, että vois seivästolkulla säilöä. Jos loppuu kesken, niin ostetaan sitten. Vai mitä, pupuset?

 Jep, ei stressiä!

Pikku-Converset virkkaamalla

Tässä mun tokat virkatut Converset. Nämä lähtevät lahjaksi työkaverin muutama päivä sitten syntyneelle poikaselle.

Lankana näissä on Teeteen Hilla, 100% puuvillalanka, johon käytin 2,5mm koukkua. Yhtään isommalla koukulla olis tullut liian lörtsöt. Tossun pohjan pituus on noin 10 cm. Ohje tällä kertaa täältä. 

Aurinko se ei vieläkään liikaa paistele, joten kesää täytyy tehdä kesäisillä virkkauksilla. Tarvitaan punaista ja vihreää lankaa, ehkä 2,5mm koukku, kahvia ja keinutuoli...kelpaa näinkin!

Pitsiponcho aamutuimaan

Kesälomalla voi hyvin herätä sateen ropinaan klo 6.15 ja nousta ylös ilman, että harmittaa yhtään. Päinvastoin, nautin autuaasta hiljaisuudesta ja virkkasin rauhassa pitsiponchoni valmiiksi.

Lopputulos oli ehkä hivenen liian napakka, koska otin riskin ja valitsin ohuemman langan kuin ohjeessa. Käytin siis Novitan bambua ja 4,5mm koukkua. Toisaalta en myöskään halunnut, että tämä roikkuisi yhtään liian pitkälle hartioiden päälle. Ehkä se onkin siis just sopiva, varsinkin, jos käytössä vähän venähtää.

Aika kätevä lämmitin tämä oli tänään, kun ihan pelkässä paidassa ei pärjännyt. Alareuna alkoi käytössä kiertyä vähän rullalle ylöspäin, joten pitää prässätä tämä vielä ennen seuraavaa käyttöä.

Ohje on Dropsilta täältä, kokona mulla on S. On muuten kesävirkkausta parhaimmillaan; tätä helpompaa ohjetta ei oikeestaan voi edes olla.

Juhannusintoa!

Varmaan arvata saattaa, että tämä on karvainen juhannuspostaus :)
Niiiiin söpöjä olivat, kun saivat juhannuskoivuja.

Yhtä onnellista juhannusta kaikille kaksijalkaisillekin!

Pupusii

Vähän sen jälkeen, kun niittipyssy oli laskettu käsistä ja kipeytyneet paikat valeltu kylmävoiteella, laskimme aitaukseen kantokopan, jonka syövereistä loikkasi valkoinen punasilmäinen Verneri ja sallander viittakuvioinen Senni. Ei kauaa harmittanut kaniaitaukseen laitettu aika ja veresliha. Kaneilla oli hyvin pian jo selvästi kivaa uudessa kodissaan. Tytteli sai hepuleita sinne tänne, poitsu tuumaili vähän rauhallisemmin. Hauskaa niitä oli seurata, kaikki ollaan kovin innoissamme!
Tulkoon nyt siis tänne blogiinkin muutama kuva näistä uusista perheenjäsenistämme.

<3

Pihan tapahtumia

Ulkona tapahtuu tähän vuoden aikaan paljon enemmän kuin sisällä. (Tosin sisälläkin ollaan sisusteltu ja siivottu nurkkia aikalailla.)

Pelto on kylvetty:

Laitettiin ihan perusjuttuja, sipulit, perunat, herneet, yrtit jne. Sisällä odottelee vielä avomaankurkun ja -tomaatin taimet. Milloinkohan niitä uskaltais istuttaa, kun ei tuo lämpö juurikaan vielä helli...
Tänä vuonna meidän pelto onkin eri paikassa. Vanha kolmiopelto jää kesannolle,että saadaan murhattua kaikki rikkaruohot, grrrr. Ajatella, miten monta tuntia multa säästyy kitkemiseltä!

Kukkapenkkiä on kitketty ja peitetty nurmikatteella. Nyt se alkaa muutenkin näyttää kivemmalta, kun kasvu on hyvässä vauhdissa.

Pionit ovat täydessä kukinnassa.

Ja tulppaanikin vielä kukkii.

Luonnon luoma vastaväriasetelma. Liila(sininen)
akileija ja kirkkaan keltainen hämähäkki. Hieno hämis!

Peruskukkakuva söpöläisestä belliksestä.

Sitten yksi ihan upouusi juttu:

Meille on siis ihan näinä päivinä tulossa kaksi ranskanluppaa <3
Tänään olen paukutellut satoja ja satoja niittejä verkkoon. Kohta alkaa olla valmista! Mökin maalaus ja eristäminen tehdään kesän aikana, sillä ei onneks ole kiire.

Että sellasia hommia täällä! Ehkä on ihan hyvä, että huomenna sataa vettä, niin voi hetkeksi oikaista itsensä käsitöiden keskelle.

Kesäv(f)iltti

Sunnuntaina oli sellanen päivä, että piti saada valmista, hinnalla millä hyvänsä. Mentiin siis kovaa ja korkeelta - tai oikeastaan sieltä, mistä aita on matalin ja lopputulos on sen kaltainen. Oliskohan yksikään risteys osunut kohdilleen. Mutta ei ollut tällä kertaa sellanen pakkokaan. Eikä ollut niin väliksi myöskään kankaiden kanssa. Kunhan siitä tulisi tilkkupeitto, jonka kääntöpuolella on ruskea vanha fleece.

Tänään sitten peitto oli kesäiltaa viettämässä.

Ensin puistojumpassa.

Sitten rannalla (ts. pikainen talviturkin heitto).

Sade säestää kesäiltaa ja mittari näyttää 13 astetta, mutta silti on kesäkuu ja se on ihanaa!

Mosaiikkipurkit basilikalla

Opettajille annettujen kiitoslahjojen itsetehty osuus sisälsi tänä vuonna tällaiset.

Lasimosaiikit on siis ensin liimattu Erikeepperillä ja kuivuttuaan vedetty laasti kaiken yli. Kivaa puuhaa ja aika hyvät hyötylahjat näistä meidän mielestä tuli.

Nyt roikkuu

Uskomattoman epäesteettisellä tavalla sain nyt vihdoin tämän lampunvarjostimen roikkumaan paikoilleen. Rautalankaviritelmät eivät kestä katseita, mutta en anna sen häiritä. Ei ollut helpoin homma, joten olen tyytyväinen, että lamppu yleensäkin on nyt valmis.

Iltavalaistuksessa oudon värisenä.

Kyl tykkään!

Toivottavasti kaikilla koululaisperheillä oli hieno päivä tänään, meillä ainakin!
Kivaa kesää koululaiset!

Ruuhkaa sohvalla

Nyt vois olla se hetki, kun haluis siirtää sisälle kuulumattomat asiat ulos ja istahtaa ihan itse sohvalle.

 Mutta ei. Vielä on öisin niin viileää verannallakin, että raasu-asteella olevat tomaatit tuskin siitä pitäisivät.

Jotenkin tuntuu, että onko mulla taas tässä kasvussa jotain vikaa. Hidasta on ja laihuliineja kaikki. Tosin taidan olla myöhässä lannoituksen kanssa. Eilen annoinkin herkullista veteen liotettua kanankakkaa heille ennen ihmisväen iltapalaa. Kumpikaan pienistä landepaukuista ei huomannut mitään hajuhaittaa, hah.

Ja sitten ei muuta kun kasvamaan!

Kukkalamppu

...tai melkein. Nyt se on vasta työtä vailla oleva varjostin.
 

Mutta onneksi edes se, koska jännitti kyllä, että tuleeko tästä sittenkin ehkä kesähame. Onneks homma onnistui yllättävän hyvin, itseasiassa ongelmitta. Ongelma tuli eteen vasta nyt, kun varjostin on valmis: en löydä enkä keksi systeemiä, millä saisin kaunokaiseni paikoilleen. Haluisin liittää tämän vanhaan hissivaloon, mutta...mahdotonta. En myöskään löydä vanhaa, purkukuntoista, mitat täyttävää valaisinta. Oooooh, mikä nyt eteen?! Haluaisin niin kovasti tämän jo käyttöön, koska taitaa sopia aika hyvin meidän keittiöön.

Eipä auta, kun jatkaa etsintöjä ja pohdintoja. Ehkä suuntaan seuraavaksi rautakauppaan...

Hurraa Ä I D I T !

Ihanaa päivää kaikille ja erityisesti äideille!

Koska lapset ovat jo vetäytyneet omiin leikkeihinsä uurastettuaan aamun valmistelujen parissa ja äitiä hemmotellen, niin minäpä istahdan hetkeksi blogin ääreen.

Täällä on taiteiltu viime päivät oikein urakalla. Lapset tekivät mummille ja mummolle taulut äitienpäivälahjaksi.

Sattumoisin sain itsekin tänään lahjaksi taideteoksen. Tuoreiden valkovuokkien, neilikoiden, ruusujen ja morsiushunnun lisäksi keittiössä ilahduttaa hehkeä tulppaanityö.

Lahjoja ja kortteja.

Meidän keittiön seinä on jo ihan täynnä lasten upeita töitä,

 joten tästä tulppaanitaulusta taitaa lähteä uusi kierros jonnekin muualle.


Ps. Loppukevennyksenä kerrottakoon, että innoistuin itsekin piirtelemään lasten kanssa. No, eiks tästä tullut ihan hieno. Ja aikuisten kynähommathan on kuulemma uusi huippusuosittu ilmiö. Oli kyllä hauskaa!

Nauttikaahan äidit kaikesta! <3

Kortteja

Hypnoottista kasvatusta

On se omituista, miten koukuttavia voivat pienet taimienalut olla. Siis että aikuinen ihminen ravaa niitä silmäilemässä lukemattomia kertoja päivässä. Istuu viereen ja katselee (tuijottaa) yksi kerrallaan. Ja puhaltelee tietenkin, että luihut taimet vahvistuvat. Kummaa meininkiä.

Mutta ne kasvaa silmissä. Se hetki on lyhyt ja hieno, sitä ei voi missata. 

Niiiin pieni.

Vähän varttuneemmat.

Lasten istutuksia.

  

Ihan samoin, kun pihalla sitä pyörii ympyrää ja ihastelee, että on ne vaan hienoja ne tulppaanien alut ja sammaleen sisältä pilkistävät idänsinililjat.

Nämä ovat tulossa ekaa kertaa, kait näistä tulppaaneja tulee.
Muistaakseni sellaisia istuttelin viime vuonna. Jännää!

Ja jos uudelleen kävelee, niin saattaa huomata jotain, mitä ei äsken vielä nähnyt. Joten sitä sit kävelee...ja kävelee...ja kävelee.

Se on sitä...kevättä <3