Kesällä kuuluu telttailla

Aamu valkenee kauniina ja yöllä on pärjännyt hyvin paksussa makuupussissa...
Joo-o, ainakin tässä sadussa. Tosielämässä teltta olis litimärkä ja Sylvannia-perhe vilustunut.

Oli varsinaista aivojumppaa tuo teltan kyhääminen, vaikka toisin luulin. Epäonnistuin kupoliteltan virittelyssä aivan täysin ja lannistuin hetkeksi. Ei edes naurattanut, vaan nolona piilottelin tekelettäni ja keksin selittelyjä. Lapset lohduttivat, että "ei se mitään äiti". Luulivat, että luovutan.
  Mutta jatkoin kappaleen pyörittelyä ja lupasin lapsille, että aamulla on teltta valmis. Ja oli. Aivan riittävän hienona. Ei haittaa, vaikka on vähän ylimääräisiä saumoja ja kaikkea käsinkursittua. Tästä tuli nimittäin täsmällisen tarkkaan neljälle makuupussille sopiva. Se kupoliteltta olis muutenkin ollut ihan huono.
Päätykolmioissa, harjalla ja takareunassa on grillitikut, joilla teltta pysyy kuosissaan.

Kyllä ne telttailukelit vielä koittaa!