Miksi, oi miksi koskaan ajattelin, että tilkkuhame on kiva ja nopea tehdä ja siihen saa kaikki tilkut käytettyä. Tämä tilkkuhame EI ole kiva. Hameen nimikin on Sudoku-hame, joten sen alkuunsaattaminen vaati aivotyöskentelyä ja armotonta järjestelyä, koska paloja on paljon ja yksikään vierekkäinen pala ei saa olla samaa kangasta EIKÄ samankokoinen (kolme eri kokoa). Ja mä tietenkin tein ne tilkut ennen kuin ajattelin mitään tollasta.
Tämä ei myöskään ole nopea tehdä. Pystykaistaleessa on kolme palaa, kaistaleita on kahdeksan. Kahteen alimmaiseen palaan tulee molempiin kaksi poimulankaa (yhdellä ei rypyty kauniisti). Laskin siinä joutessani, että koko hameeseen tuli ommeltua vajaa 50 metriä poimulankoja. Sitten siksakit ja yhteenompelut sun muut.
Todellakaan hame ei myöskään valmistunut pelkästään omista tilkuista. Eihän ne ollut toisiinsa sopivia eikä riittävän isojakaan kaikki. Alimmainen kappale nimittäin on älypitkä. Ja noudatan aina kyllä langansuuntaa, kun kuulemma muuten alkaa kiertää.
Et silleen. Olen siis viimeisen viikon (illat pitkät) ollut melko tiukasti näissä puuhissa aina kun puutarhasta olen itseni sisään malttanut raahata. Ensimmäinen mekko vaatii vielä viimesilauksen, mm. mutaman metrin frillaa helmaan. (Ai niin ne minikukat kans...) Sitten pääsen aloittamaan toista ja äitienpäivähän on deadline. Lisäksi esikoiselta tuli toive, että rannekorutkin olis kiva olla silloin valmiit.
Miksköhän mä tänään aloitin virkkaamaan itselleni tossuja...
No, tämä marmatus olis ehkä jäänyt tuottamatta, jos olisin pysynyt suunnitelmassani tehdä näitä rauhassa talven mittaan. Mutta virkkuut veivät mennessään ja nyt sitten luotetaan viimetinkaan.
Tässä pieni vilautus yhdestä nätistä kohdasta. Äitienpäivän jälkeen vasta voin paljastaa kokonaisen kaunottaren.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti