Raaka mutta rehellinen

Mun äitienpäivään kuuluu alla oleva runo. Tänään aamupäivällä hommien sujuessa hyvin ja vihellellen ajattelin, että tällä kertaa ehkä voin lukea sen samaistumatta siihen. Mutta ei. Vaikka tilkkuhameet valmistuivatkin jo ennen päivällistä (hyvä minä!), niin muut hommat alkoivat uhkaavasti kasaantua ja vieteri kiristyä. Siihen se sitten jumitti. Olen taas todeksi saattanut tuon runon...Ens vuonna uusi yritys. (Ja huomenna pirteempi postaus.)

Erilainen äitienpäiväruno:

On toukokuun toinen sunnuntai
ja liput ne saloissa liehuu.
Äitejä tänään juhlitaan
ja juhlakahvit jo kiehuu.
Puheita kauniita kuunnellaan,
tulee kehuja tullen mennen.
Niitä äidit yhä vain kuulla saa,
kuten kuulla sai äidit ennen.

Äiti tuo hellä ja lämpöinen,
uhrautuvainen ja jalo,
ahkera, pullantuoksuinen,
kiiltää puhtauttaan koko talo.
Ei lie äidin sydäntä hellempää,
kunnon äiti ei helposti suutu,
äiti aina jaksaa vain ymmärtää,
ei viisautta äideiltä puutu.

Minä istun, mietin ja käsitän;
en mittoja noita täytä,
ja jos oikein asian ymmärrän
en kai äidiltä edes näytä.
Vajoan penkissä alaspäin,
hymyn yritän esiin kaivaa,
en tunnista kehuista itseäin,
yhä enemmän tilanne vaivaa.

Kai äitinä inhimillinen
on otteeni elämään tähän.
Minä aina jaksa rakastaa en,
vaan vihaankin joskus vähän.
Minä suutun joskus niin tosissaan,
että ihan ravistaa tekisi mieli,
ja suuria tulia aikaan saa
tää liukas ja terävä kieli.

Huono omatunto ja syyllisyys
meitä äitejä usein vaivaa,
kehut silloin tuntuvat pahalle
ne arpia auki vain kaivaa.

Jospa kehujen ylitsevuotavien
sijaan sanoa vaikka voisi
jotain armollista ja pehmeää,
se kuin musiikki korvissa soisi.
Jos kuulisi hetkenä sellaisena,
kun mieli ei taivaisiin yllä,
että selviät ihan kivasti
ja äitinä riität kyllä. 

Tuulikki Jääskeläinen 

 Hyvää äitienpäivää kuitenkin kaikenlaisille äideille! Mua jo ihan jännittää...