Kuinkas sitten käykään

Piti laittaa tänään tyytyväinen postaus, että jee, nyt on viljelyhommat viimeistelyä vaille valmiit. Kasvihuone valmis ja pelto melkein täynnä. No, näin se onkin. Kasvihuoneessa törröttää parikymmentä tomaattia, chiliä, paprikaa, purjoa ja kurkkua. Pellolla muhii perunaa, puna- ja keltasipulia, hernettä, papuja, avomaankurkkua, kesäkurpitsaa, kurpitsaa, punajuurta, pinaattia, basilikaa ja kukkia.

Siellä niitä on.

Lapsetkin halusivat omat pläntit pellosta.

Sipulit menossa.

Hetken aikaa olin siis tyytyväinen. Sitten tajusin, että miksi meillä oli tänään fleece- ja tuulitakit, kun suoritimme viimeisiä kylvöjä. Ja asia varmistui säätiedotusta tutkiessani. Kylmää. Päivästä toiseen tiedossa kylmää.

Ja ei kun virittelemään jotain muovisysteemejä pellolle. Kepit kaatuilivat ja harakat nauroivat.

Saunan lämpöä odotellessani tsekkasin vielä uudelleen säätiedotuksen. Tilanne sen kun pahenee. Jo ens yöksi lämpötila laskee viiteen asteeseen. Ja kasvihuone on 15 kilometrin päässä. En kyllä lähde sinne ajelemaan nyt. Täytyy vaan toivoa, että verannalla karaistuneet taimiparat eivät värise ensi yönä.

Ja jos nyt ihan välttämättä halutaan vielä kurjuutta lisätä, niin netissä tutkailin kaikkia taimikasvatusohjeita ja takapuolelleen näyttää menneen eräskin asia. Tomaatin taimien kanssa ohje oli, että kun ensimmäinen keltainen pilkistys on taimessa näkyvissä, niin on aika siirtää ne kasvupaikalleen. Siis kukkia?! Mun tomaatit on hädintuskin kasvattaneet lehdet. Wau.

Saas nähdä, mitä tästä taas tulee.

Joka tapauksessa, nyt ennen rikkaruohojen esittäytymistä tai taimien tuhoa tai siementen itämättömyyttä odotellessa on aikaa virkata. Sitä siis....ja ilolla.