Tällä kertaa vuorossa kukkatyyny

Isoista afrikankukista piti ensin tulla päällinen jakkaraan, mutta törmäsin ajatustyön vaativuuteen ja kyhäsinkin niistä tyynyn.

Kääntöpuolelle virkkasin kukkien sijaan aaltoja, että on vähän vaihtelua. Ja aaltokuvio siis sopi afrikankukan muotoihin näppärästi.

Tyynyn sivut piti saada suoriksi, joten niissä on puolikkaat kukat.

Huh, onneks se on nyt valmis. Meni tämäkin homma vähän vaikeaksi, kun langat (siis jokaikinen kolmesta) loppuivat kesken. Vihreää ja ruskeaa Adriafilin Navya sain onneksi tilattua lisää Lappeenrannan Tuuliviiristä, jossa olin käynyt kylpyläreissun yhteydessä. Vaalea lanka sen sijaan oli ostettu viime kesänä Tallinnasta. Kaupunkimme parhaiten varustetusta lankakaupasta löytyi jotain sinne päin, mutta kyllä eron huomaa päivänvalossa melko selvästi. Mutta kuka tollasia kattelee, kun päänsä tyynylle painaa.

Afrikankukan ohje löytyy esim. täältä, ja puolikkaan täältä. Puolikkaan tein vähän eri tavalla kuin ohjeessa. Aalto-malli löytyi tällaisesta mahtavasta opuksesta!

Kyynärpäitä myöten väreissä

Aika hillittyjä ovat käsityöihmiset valtavan alen äärellä. Paitsi minä. Mitä muuta voi olettaa, jos silmissä vilkkuu -70% -70% -70% ! Mummot rupes kilometrin pituisessa jonossa juttelemaan, että juu taidat tykätä käsitöistä ja oho, rouvalta tippui muutama kerä. Eikä niitä nyt niiiin kauheesti ollut. Vai?

Piti silti äkkiseltään järjestellä langat uusiks, koska - kuten ylemmästä kuvasta näkyy - niitä oli jo aiemminkin sullottuna lipaston alle. Nyt niistä tuli vähän sisustuselementti.

Muutamia suunnitelmia on jo noista langoista, kunhan vaan sais aiemmat työt vietyä sisulla loppuun.

Väriterapiaa oli myös muussa muodossa tänään. Maalasin nimittäin puutarhakalusteet maalilla, jonka sävy oli nimeltään vaahtokarkki. Vähänks ihana!

Ei muuta kuin hemaisevaa viikonlopun jatkoa!

Ihanille äideille (incl me)

Joskus olen kuullut äitini puhisevan, että ei löydy taas huulikiiltoa ja aina kaikki on eri kasseissa. Vaikka aivojumppa onkin hyväksi, niin hermoille se käy. Teimme äitienpäivälahjaksi pienen pussukan, johon saa muutamat tärkeimmät meikit. Pussi siirtyy kätevästi kassien väliä eikä tarvitse irtokamaa siirrellä.

Sydämet on tehty Sculpeyn Ultra Light -askartelumassasta ja väritetty sitten ProMarkereilla. Koristeeksi tietty muutamia siemenhelmiä.

Mummo/anoppi leipoo paljon, joten hänelle teimme keittiöpyyhkeen samaan tyyliin, kun aiemmin vaarille.

Itse olen nautiskellut aamuvarhaisesta supinasta ja innostuneista kipittelyistä, valkovuokoista, lasten kattamasta aamiaispöydästä, lahjoista, korteista, herkuista ja kotitöistä. Jokaiseen äitienpäivään mahtuu myös tovi itsetutkistelua = äitiysmokien vatvomista.

Armeliasta äitienpäivän illan jatkoa!

Pieni isolla päällä

Näin pientä ei olekaan tullut vielä virkattua. Piti välillä ihan ottaa silmälasit pois ja tihrustaa. Mutta siitä tuli söpö. En raaskisi lävistää toisen suloista päätä, mutta jos tästä tulisi kännykkäkoru - kuten piti - se olisi tehtävä. Nyyh. En ainakaan yötä vasten...

 
Ohje täältä.
Virkkasin Novitan virkkauslangalla ja koukulla 1,5. Vartalo olis kuulunut olla neljännellä värillä, mutta en sitä varten viitsinyt lankakauppaan lähteä.

Söpömpi satula

Eilen illalla tuli himo ommella jotain. Onneks oli sopivan kokoinen tarvekin olemassa. Nautiskelin siis tunnin verran pimeydestä, ompelukoneen surinasta ja suurpiirteisestä toteutuksesta. Oli hurjan mukavaa! Kiva lisä oli, kun työkin onnistui.

Esittelin aamulla työn kuopukselle, joka ihaillen tokaisi: "Waaauu, mikä saamelaisten hattu!"
 

 
Lähti ainakin unihiekat, kun nauroin niin. "Satulansuojushan se, rakkaani."

Kangas on kai jotain lapsuuteni aikaista, samoin pitsi. Pitsin lisäsin alareunaan ihan sen takia, kun suurpiirteisyydestä johtuen en suorittanut mittailuja ennen ompeluun ryhtymistä ja alareuna uhkasi jäädä liian lyhyeksi. Mutta onni onnettomuudessa, pitsi olikin just se, mitä tähän kaipasin, vaikkei se tuolta niin kovin näykkään.
Istuinosan sisäpuolelle on ihan vaan saumavaroihin ommeltu kosteussuojakangas. Vaikka ei tämän päälle voikaan heti sateen jälkeen istahtaa, niin kosteussuoja estää sateen imeytymisen reikäisen satulan syövereihin.

Samaan hengenvetoon toivottelen oikein hauskaa vappua!

Oikeesti rentouttavaa virkkaamista

Mun mielestä käsityöt ei läheskään aina ole rentouttavia. Jos esimerkiks virkkaa jotain, mikä vaatii jatkuvaa ohjeen seuraamista, se on aika rasittavaa. Jos virkkaa jotain suurta, jonka valmistumisen loppua ei näy, on jatkuvasti jotenkin kaasu pohjassa, kun virkkaa. Hirvee hätä saada valmista. Sit jos virkkaa jotain, mitä pitää tehdä kaksi kappaletta esim. käsineitä tai molemmille lapsille jotain, miettii jo ensimmäistä tehdessään, että vielä pitää tehdä toinen. Puhumattakaan keskeneräisistä töistä, joiden jatkaminen vaatii joskus valtavia ponnisteluja.
Ja ompelussa on kaavojen piirtämistä ja kaikkee tukikangasta ja mitä lie.

No okei, ei se oikeesti ihan noin kauheeta oo. Mutta kuitenkin, jos ihan tosissaan haluan rentoutua käsitöiden parissa, sen pitää olla jotain, minkä ohjeen oppii pian ulkoa ja mikä valmistuu - ainakin osa siitä - nopeasti. Hyvänä esimerkkinä siitä ovat nämä afrikankukat. Ihan hurjan mukavaa hommaa! Sitten kun huvittaa (ja sitten kun pihatöiltä ehtii, tosin ehkä kohta selkä katkee, niin on pakko istahtaa virkkaamaan), voi miettiä, mitä näistä tulee.

 

Oksien ja kukkien myötä hyvää pääsiäistä!

Vitsat on nyt koristeltu, huominen voi tulla. 

Tänä vuonna vitsoissa on extrana paperikukkia ja nappeja.

 

Pääsiäinen onkin ollut tähän asti - ja on vielä tästäkin eteenpäin - hyvin oksaisaa. Pajunvitsojen lisäksi olen leikellyt ja sahaillut valtavalla vimmalla pihapiirin pensaikkoa ja puita. Kasasta saisi upean pääsiäiskokon, mutta jääköön nyt kuitenkin polttelut tällä erää, ettei tule ikäviä yllätyksiä.

Raivauksen myötä toivon, että meitä ympäröi kohta upea valkovuokkomeri, joka kuihduttuaan päästää vuoroon kielot.

Muutamia on jo! Tämä käy juuri
yöunille.

Aina yhtä ihania nämäkin.

Bebop-bolerot

Kylpyläreissun tsemppaamana sain vihdoin ja viimein pääteltyä lasten bolerot. Näistä tuli kyllä mukavat ja käytännölliset. Kesällä vaan olkainmekkoa alle ja viuh kedolle kirmaamaan. On niin pehmeät, että ei valita atoopikko eikä toinenkaan herkkis.

 
Ja kas kun sattuivat sopimaan viime keväänä tehtyihin sudoku-hameisiinkin hyvin. Oli kaunista katseltavaa kylpylän laimean värisillä käytävillä.

 

Ihan hyvin siis päättyi paljon päänvaivaa ja surkeutta aiheuttanut bolero-episodi.

Mallin ohje täältä. Ensin virkataan alaosan simpukkakuviointi, sitten jatketaan pylväillä ylöspäin, muodostetaan hiha-aukot ja tehdään kavennuksia. Aika helppo oli. Lankana käytin Novitan Bambua kaksinkerroin, koska olin vakaasti päättänyt käyttää ne pois lankavarastostani. Vielä niitä kuitenkin riittää.

Kevätpuuhien viikonloppu

Huh, ei parane ainakaan viikonlopun säistä valitella. Enemmänkin sitten siitä, kun ei malta tehdä vähän kerrallaan.

Piha on täyttynyt mm. haravointiroskista, omenapuiden oksista, pensaiden pätkistä, mullasta, kukkapurkeista ja riemun kiljahduksista.

Ensimmäiset siemenet on kylvetty

Pelargonioiden pistokkaat pääsivät multaan.

Polkupyörä pääsi liasta ja vanhasta öljystä....

...ja nyt vaan pitäis tehdä satulaan kauniimpi suojus.

Kukkakaupan helmililjat koristavat verannaa.

Onneksi kukkia on tuloillaan myös jo omalta pihalta.

Nauttikaamme!

Vitamiineja ja virkattu purkinkannen koriste

Lauantaiaamuisin meillä tuoksuu ihana mysli, jota puuhellalla hämmentelen ja kaikkia herkkuja sekaan heittelen. Naapurin mummon 82 vee synttäreiden kunniaksi purkitin hänellekin terveyttä. Pisteenä purkin päällä virkattu hattunen.

Että sellaista pientä vaan. Onneks pikkuhiljaa elämä alkaa asettua sellaisiin uomiin, että ehkä saan lähiaikoina jotain keskeneräistä valmiiksi. 

Kortteja

Vanhat ikkunat

Raahasin viikko sitten meille melko rouheat ikkunat, jotka ovat toimittaneet aikoinaan lapsuudenkodissani ullakon ikkunoiden virkaa. Suit sait suoritin pikaisen pesun ja sen jälkeen ikkunat lähtivät seinälle. Tällaiset kun kotiovesta tuo sisään, niin ei siinä vaiheessa enää kannata miettiä onko ne hyvät vai ei. Ne on nyt sitä, mitä on.

Koristeekseen saivat ruutunauhaa, virkattuja sydämiä, muutamat valokuvat ja Martta Wendelinin postikortin.

Vanhoja tavaroita ja sydämiä

Kävin taas pitkästä aikaa lapsuudenkodin navetan vintillä vähän penkomassa. Muutama iso eläkeikäinen tavara/asia tarttui mukaan, niistä lisää myöhemmin, tuunailujen jälkeen. Myös pieniä, vanhoja kodintarvikkeita pelastin pölyltä ja pimeydeltä.

Lasinen sitruspuserrin on mun mielestä ihan mahtava! Harmi, että sitä on pureskeltu molemmista kaatonokkien päistä.

Tähän saalistusreissuuni liittyen virkkailin vähän sydämiä. Nämä roikkuvat jo oikealla paikalla, mutta lisää pitää vielä tehdä pari kappaletta ja sitten paljastan, mihin ne päätyivät. Näitä on tosi mukava tehdä herkullisista väreistä ja ihanan pehmeästä Sirdarin Simply Recycled langasta.
 

Sydämen ohje täältä.

Perjantain lankaostoksia.

Kevätfiilistä

Ai että, mikä kevään merkki, kun pelargoniat heräävät talvilevoltaan. Tänään rapsuttelin kuivat lehdet ja talven pölyt pois. Tilalle tuli puhtaan vihreät versot ja onpa jo yksi kukkakin nupuillaan.

Pistokkaita oon ottanut jo paljon ja juuria tuli näkyviin muutaman päivän päästä. Kohta on taas ikkunalaudat ja veranna pelargoniaruukkuja täynnänsä, mahtavaa!

Seuraavaksi ystävät kaipaavat multaa...

Ps. On muuten ulkonakin jo pääsiäisnarsissit ja tulppaanit tuloillaan!

Sydänvirkkaustuunaus

Hiihtolomalla hiplasin pakon edessä enemmän näppäimistöä kuin virkkuukoukkua, joten mitään en ole saanut aikaiseksi. Paitsi pienen kasan pieniä sydämiä.

Yhdistelin sydämet pöllökankaaseen tukikankaan avulla. Sitten vähän liimakangasta ja siksakkia läpinäkyvällä ompelulangalla (jota ilman ei muuten ompelija voi elää). Tavispaita muuttui ihan kivan näköiseksi!

 Sydämen ohje löytyy täältä

 

Japanilaisia pesulappuja ja purkamista

Tällaisen pesulapun ohje oli vuoden ensimmäisessä Suuri Käsityö -lehdessä. Epäonnistumisten välissä tarvii joskus pientä ja tosi helppoa, joten tein näitä muutamat.

Ohjeessa luki, että nämä olis keittiökäyttöön. Kokeilin näitä suihkussa, mutta ei kyllä toiminut. Keittiöön siis.

Ja sitten niistä epäonnistumisista....Siitä asti kun suvun pienimmäinen sai virkkaamani pienen villatakin, oon halunnut tehdä samantyyliset myös omille lapsille. Ohjeita etsin jo silloin ennen joulua aivan sietämättömän monta tuntia. Samaa tein nyt sitten, kun etsin isommille mimmeille tarkoitettua ohjetta. Aivan yhtä vaikeaa taas, kaikki ihanat on japaniks tai kiinaks tai sitten maksullisia.  No, äkkiäkös vauvaohjeen suurentaa muutamalla silmukalla.

Suurensin "vähän". Olisin voinut tehdä tästä villatakin itselleni.

Yks ohje vaikutti oikein hyvältä, mutta siitä puuttui varsin olennainen tieto: koko. Mulla oli kuitenkin sellanen tuntuma, että siitä tulisi aika sopiva. Mutta tuntuma petti. Siitä tuli tasapainon vuoksi liian PIENI.

Purkuun menivät siis molemmat ja nieleskellen vaan uutta putkeen. Oli pakko laskea tasoa ja jättää haaveet kauniista ja täydellistä mallista. Valitsin helpon mallin, jossa on selkeät kokomerkinnät, ilman soveltamisen tarvetta. Nyt näyttää onnistuvan...huh.


Ps. Kamalan huonoja kuvia, kun ovat piemeään aikaan kuvattuja.