Joulukattaus ulos

Edellinen ruokakranssi houkutteli heti paikalle parven pulleroita tinttejä. Kranssi oli kuitenkin huonosti kiinnitetty ja siitä tippui loput maahan. Nyt tein vähän pienempiä versioita.

Tökkäsin pillin kakkujen keskelle, että siitä saisi nämä
pujotettua roikkumaan.

Jouluvarras.

Herkullisia hetkiä!

Kortteja

Pingviinit pomppivat tämän vuoden joulukorteissa iloista mieltä toivotellen.

Versioita oli monenlaisia...

 

Ja pari muuta joulun ajan korttia.

Enkelisydän

Tänä jouluna opettajat saivat meidän lapsilta lahjaksi enkeleitä.

Meillä on taidettu viime vuosina mennä lahjojen suhteen melkoisen roikkuvaisella linjalla. Mutta jotenkin näitä on niin kiva tehdä ja antaa ja varmasti jokaiselta löytyy joku paikka, mihin tällaisen voi lyhyen sesongin ajaksi ripustaa.

Viikko enää....! Oih!

Tsirp - syömään!

Hetken mielijohteesta tein oman aamupalan ja myslin paistelun ohessa linnuille ja oraville pienen joulukakkusen. Kun poloiset tuolla kurjuudessa värjöttelevät.

Sulatin siis kattilassa voita (ei nyt sattunut olemaan suolatonta) ja sekoittelin sekaan pähkinöitä, pehmenneitä voileipäkeksejä, hyppysellisen viime vuoden joulupipareita sekä paahdettuja kurpitsan siemeniä (en tiedä kelpaako moiset). Sitten vaan vuokaan jähmettymään.

Hyvän mielen hommaa - ainakin tähän asti :) Sit tulee paha mieli, jos ei kenellekään kelpaa. Tai jos tulee iso voro ja hajottaa koko kaakun. Ehkä pitää seuraavaks tehdä kookosrasvasta varmuuden vuoksi, olis kovempi.

Nyt vaan odottelemaan ruokavieraita!

Pieniä fiiliksiä kuvina

Hiljaa se hiipii. 

 Viime vuoden lumihiutalemobile sai osuman tyynysodassa ja lumihiutaleet leijailivat sinne tänne. En jaksanut kasata sitä samanlaiseksi, vaan ripustelin osan verhon reunaan. Siinä ne kauniisti liikkuvat patterin lämpövirran mukana.

 

Pikkuvirkkailuja herkkujen kera sekä innostavia askartelu- ja ompelulehtiä.

 Joulukorttipajassa huiskitaan ja suihkitaan, että kaikki olisi kerrankin valmista hyvissä ajoin ennen postitusta.

 

Tirkistys lahjasalaisuuksiin.

Njam! Sokerit, siirapit ja muut herkut tietää salaisia ja pikaisia käyntejä taikinakulholla pitkin iltaa sekä toruvia sormia aamulla.

Ei mitään muuta sen ihmeellisempää. Tosin jouluhan se vasta ihmeellinen onkin.

Juhlavaa viikonloppua!

Super-sieni

Ei voi ihan sanoa, että nyt se on valmis, koska peittohan tästä piti tulla. Mutta peittoa siitä ei tule eli valmis sinäänsä ja jo annettukin veljelle lahjaksi. Tästä tuli siis insinöörin tietokoneellaistumispeitto jaloille. Tai päiväpeiton koriste. Tai matto.

Huoh. Pääasia, että tuli jotain ja näyttää se kyllä mun mielestä kivalta ja päässä alkaa hauskasti pimpottaa se Super Marion musiikki. Pääsispä pelaamaan!

Kokoa on tosiaan pienen maton verran.

Idea ja pikselikaavio täältä. Lankoina Novitan Miami ja valkoisessa ihan puuvillalanka kaksinkerroin.

Minä virkkasin neliöt ja sisko kiinnitti ne toisiinsa. Puoli vuorokautta ennen h-hetkeä saatiin homma glögin äärellä valmiiksi. Yllättävän paljon tollaseenkin simppeliin ilmestykseen menee aikaa. Seuraavaksi jotain pienempää ja nopeampaa, huh.

Tassukynsikkäät

Kyl vaan tuli karhumaisen muhkeat ja pehmeät kynsikkäät omalle iskä-kullalle isänpäivälahjaksi.

Suomenkielistä ohjetta en taaskaan oikein löytänyt, mutta kyllä tästäkin ihan hyvin selkoa sai. Oli mukavaa, kun tein molempia kätösiä samaan aikaan, niin yhden valmistuttua, tuli toinenkin valmiiksi.

Koukkuna 5mm ja lankana TeeTeen Baleno. Siinä on vaan 36% villaa, koska nämä paljon kokeneet kädet aistivat erittäin herkästi villan pistelyä eikä kotikuntani lankakaupasta löytynyt tuossa vahvuudessa mitään turvallisen pehmeää villaisampaa. Kyllä noillakin tarkenee, sen mitä tollasilla vajailla nyt on tarkoitus tarjetakin.

Kortteja

Välipalakori

Huh heijaa, oon ihan jumissa edelleenkin mun palojen kanssa. Mutta kohta näette, mitä niistä tulee...

Yhden korin sain virkattua perjantaina. Samanlaisen tein kesälläkin lahjaksi. Näitä on musta niin mukava antaa.

Malli on Kauhavan Kangasaitan Asteri-kori ja ohje löytyy täältä.

Lisää rusettisia

(Tämä oli näköjään unohtunut postata.)

Kaksinkertaisella merinovillalangalla ja 4 koukulla tuli aika napakat kämmekkäät mulle.

Näyttää vielä paremmalta uuden pinkin takin kanssa :)

Valkoinen uupuu

Kuulkaas, tämä on hätähuuto, hjälp! Palojen kanssa painiskelen ja nyt huomaan, että en kirjoittanutkaan keväällä ostoslistaan "neljä kerää valkoista Miamia". Mahtaisiko mitenkään onnellisesti olla niin, että jollain käsityöihmisellä olisi nurkissaan ylimääräisiä? Tai sitten vinkkiä, mistä niitä saisi. Olis niin kiva, kun ei tarvisi sotkea muita lankoja sekaan. Homma tökkii muutenkin. Paloista vasta 1/4 kasassa ja aikaa jäljellä murto-osa siihen verrattuna, mitä olen tuohon neljäsosaan käyttänyt. Voih.

Laitettakoon tähän piristeeksi kuitenkin joku kiva kuva.

Kiva sieniretki oli eilen.

Rusettiset kämmekkäät

Huh, virkkuille ei ole viime aikoina riittänyt kovinkaan paljon huomiota. Muutamia neliöitä olen silloin tällöin saanut tehtyä, mutta aivan liian vähän niitäkin. Voih.

Kaverin tyttären synttäreille kuitenkin halusin tehdä jotain kivaa. Uuden Suuri Käsityö -lehden tarjoaman kämmekäs-ohjeen mukaan aloin eräänä iltana nautiskella virkkauksen maailmasta. Vähän töksähti kyllä nautinto, kun seuraavana iltana lahjaa viimeistellessäni huomasin, että käsineet eivät olleet sitten lähimainkaan samankokoiset. Purin toisen puoleenväliin ja tein uudelleen, mutta kas, sama lopputulos. Synttäriaamuna sitten tekemään molemmat uusiks ja juurikaan laskematta koukkua kädestäni, etten vaan taas vahingossa tartu väärän kokoiseen koukuun tmv.

Kivat niistä sitten tuli (paitsi tuosta nirkkoreunuksesta en oikein tykkää).

 

Lankana on Red Heartin Shimmer ja nelosen koukulla tuli sellaset suunnilleen aikuiseen käteen sopivat. Näitä nyt ajattelin tehdä omallekin porukalle, kun ohje on yksinkertainen = tämänhetkisille aivoille sopiva, ja kohtahan näitä luultavasti tarvitaan. Onneksi ei vielä! Aurinkoista sunnuntaita!

Kortteja

Sadonkorjuun parempi osuus

Viime viikonlopun kauniissa loppukesän säässä, puimurien puidessa viljaa viereisillä pelloilla, teimme mekin taas pientä sadonkorjuuta. Lapset nyhtivät sipulit irti ja minä solmin niput yhteen. Punajuuria tuli jouluisen rosollin verran. Kaikki, jotka viettivät alkukesän harson alla, jäivät taimiasteelle. Hassua.

Papuja noukittiin pieni nippu, mutta eihän niistäkään tullut sitä, mitä piti. Jospa niitä vielä vähän sikiäisi.

Kaikesta huolimatta kivaa oli!

Masentava sadonkorjuu

Tajusin tänään, että mun nauriit alkavat olla jo isoja ja sadonkorjuuta vailla. Ajattelin nostella niitä pikkuhiljaa ja pilkkoa pakastimeen. Erilaiset käyttötarkoitukset vilisivät tyytyväisessä mielessäni, kun katselin pitkää naurisriviäni. Pian kuitenkin silmissä vilisi ihan muuta, nimittäin jotain ällötysmatoja ja ötököitä, jotka olivat mun muhkeiden nauriiden kimpussa, kääk! Kaikki nauriit olivat niiden haavoittamia.

Kun multa oli pesty pois, tilanne näytti vielä kurjemmalle. 

Mutta ajattelin, että olisivat vain pintahaavoja ja silppusin sinnikkästi muutamia syötyjä yksilöitä. Riivatun matoset olivat kuitenkin kulkeneet ihan siellä täällä ja vain harvasta sain jotain pientä talteen. Suurinta osaa en jaksanut edes pilkkoa, heitin sellaisenaan menemään ja olin surullinen.

10 kiloa naurista typistyi muutamaan kouralliseen :(

No, sipulit ovat hyviä ja ensimmäinen avomaankurkku maistui tänään herkulliselle. Jotain sentään tähän murheen alhoon...

Pylväsneliö ja Surina grillaamassa

Pylväsneliöiden kartuttaminen jatkuu, jälleen merellisissä maisemissa.

33 kappaletta on (vasta) tehty, 192 jäljellä. Phuuh, toivottavasti kesä jatkuu pitkään!

Seuraavaksi järvimaisemiin...

Kesäpaloja

Palavirkkaus on kyllä mitä parhainta kesäpuhdetta; kulkee reissuissa helposti eikä vaadi ajattelua. Melko ykstoikkoinen rupeama ei tunnu hiostavalta yhtään, kun se yhdistyy kesäpuuhiin.
Tarvitsen paloja reilut parisataa, joten surina-koukku ja miamit näkevät vielä muutaman maisemanvaihdoksen.

Kaunein koukku

Minkä löysinkään askartelukaupasta: 

intialaisesta Surina-puusta käsin valmistettu virkkuukoukku. 

Upea, etten sanoisi!

Käyttöä en ole vielä testannut. Ehkä ensityöksi tuohon pääsee vähän mohairia liukumaan, saa nähdä. Ja jos toimii, niin äkkiä ostamaan näitä lisää. Onkohan tällaisia ollut kauankin markkinoilla?! Ei sattunut silmiini ainakaan Kädentaito-messuilla. Onneksi nyt! 

Pastelliraitoja olohuoneeseen

Olin viime viikolla menossa Eurokankaaseen ostamaan ihan vaan grillivanua vai - mitä patalappuvanua se nyt on - ja kohtasin kesäalen, jonka pyörteisiin jouduin. Yhtäkkiä siis tarvitsinkin muutakin kun siivun grillivanua. Mutta useimpien ale-myyntien tapaan juuri ale-tuotteista ei löytynyt mitään sopivaa, vaan tietenkin normaalihintaisista. Tai olis alessakin ollut hyviä ja mukavia ja turvallisia valintoja, mutta en nyt halunnut niitä.

Ikkunassa näin sitten ihanan väripläjäyksen, jonka tajusin kyllä heti olevan vähän omituinen valinta. Ei mitenkään herkkä ja kaunis, varmaan jotenkin lapsellinenkin. Ja kaiken lisäksi hillittyjen ja luonnonläheisten verhojen rinnalle. Mutta halusin sen silti. Aurinko paistoi (erikoinen hetki) niin hienosti värien läpi. Ja ehkä ideana oli nyt saada vähän suurempaa kontrastia.

Kankaassa oli harmillisesti yksi väri, joka oli yök, mutta onneks se oli kätevästi sijoitettu ja sen poisleikkaaminen sopi mun suunnitelmaan oikein hyvin. Sininen sai siis lähteä.

Tein ihan vaan perusverhot, oikeastaan vähän niinku paneeliverhot, kun ovat ihan kapeat vaan. Sitten hieman hämilläni ripustin ne hempeiden heinä-verhojen kaveriksi. Hmmm, jotenkin oudot, mut jotenkin kivat. Ja voihan noi heinät ottaa pois, jos haluaa.

 Ennen:

Jotenkin nää on tuntunut vähän aneemisilta.
Ps. Upea lammas on mun siskon tekemä!

Jälkeen:

Ja toisessa ikkunassa:

Ylijäämäkankaasta tuli vielä hyvänkokoinen lattiatyyny.