Pahainen pelto

Alkaa raastava turhautuminen pikkuhiljaa hiipimään ajatuksiin. Pellolla ei juuri ilonaiheita ole. Kaiken jouduin muutenkin jo istuttamaan toiseen kertaan. Röyhkeä fasaani lie syönyt pavut ja herneet. Yksi ainoa herne kasvoi. Myöskään kurpitsa, kesäkurpitsa eikä avomaankurkku itänyt ekalla kierroksella. Nyt sentään näkyvissä on kaksi kesäkurpitsaa. Muita vielä odotellaan...

Punajuuret kasvaa, mutta niissä on hyppivä tuholainen. Ovat saaneet nokkosvettä niskaansa ja huomenna lisää. Tuntuu auttavan vähän, ehkä. Ja nokkosvedessähän on kätsää se, että se toimii samalla lannoitteena.

Perunat sentään kasvavat. Sipulit ihan ok. Maisseja on kolme, onnettoman pieniä. Koristekurpitsan kaksi taimea ovat hengissä, vaikka niillä nyt ei olis niin väliäkään.

Daaliat ovat kuulemma hienot, tuumasi naapurin mummo. Ja pellon perällä kasvaa kaikkia kivoja kukkia, mutta en tiedä, kummat voittaa kilpajuoksun: rikkikset vai kukat. Kitkeminen siellä on ihan mahdoton ajatus. "Kukka vai rikkis...yksi, kukka vai rikkis kaksi...oho tuli jo ilta".

Tyttöjen kasvimaille kävi myös kehnosti. Niissä on yhteensä yksi herne, yksi pinaatti ja vähän basilikaa. Aika paljon enemmän tuli kylvettyä.

Rikkaruohot ovat olleet tyytyväisiä vesisateista. Viikon välein saa kasvatta hauista haran kanssa.

Tässä tilanne ennen ja jälkeen.

Ens vuonna sitten kasvaa perunaa koko pelto. (No ehkä vähän sipulia kaveriks.)