No mutta näin helpolla se ei mennyt. Tähänkin työhön liittyy karvas tarina epäonnistumisesta. No, ehkä se tekee näille töille sielukkaan olemuksen tai jotain. Tai ehkäpä se oppiminen menee just tätä rataa...TAI sitten se on sitä, mikä pitääkin käsitöissä näkyä. Tästä voi lukea lisää Sallan blogista .
Tämän kassin elämä alkoi kyllä ruusuisesti. Tekeminen sujui leppoisasti. Olihan ohjeena sentään yksinkertainen isoäidinneliö. Kassin takapuoli olis vielä yksinkertaisempaa: pelkkiä pylväitä. Mutta mikä niissä pylväissä mua riivaa. Unohdin ehkä muutamalla kerroksella laskea, että paljonkos tuli tehtyä. Sitten kun sen taas muistin, niin tulos poikkesi alkuperäisestä - ja tietenkin niitä oli liikaa. Mutta yksi vaan, niin ajattelin, että huomaamattomasti jätän sen yhden ylimääräisen jatkossa tekemättä. Mutta jotenkin olin tehnyt sen ylimääräisen liian ulos (tietty kun tila loppui), pulleaksi ja nyt kun otin kaventaen, niin yhtäkkiä kassin reuna muistutti Libressen siivekkeitä.
Ettekä ikinä arvaa. Siis mä PURIN koko raivostuttavan takapuolen, joka oli siis melko vähän vaille valmis. Lapset tulivat talkoisiin ja repivät innolla lankaa samalla, kun mä sitä kerin. Kyllä vihloi. Mutta kuopus sitten totesi lohduttavalla ja toiveikkaalla äänellä: "Tee virheitä niin kauan kun opit." Viisas napero!
Ja jatkoin senkin jälkeen virheiden tekemistä. Mutta ei niistä sen enempää. Lopputulos on kuitenkin hyvä. Tätä voi käyttää niinku molemmin päin. Toi pylväspuoli antaa mahdollisuuden kaikkien irtonaisten koristeiden luovaan käyttöön. Jos haluaa vaik laittaa vaaleenpunaisten kesäcaprien (mulla oikeesti on sellaset) kanssa tollasen vaaleenpunaisen ruusukkeen.
Hei tod. tyylikäs laukku! Hurmaavat on noi kahvatkin.
VastaaPoista