Morjens, tässä minä!

Olen vasenkätinen kaikesta mahdollisesta innostunut lyhytjänteinen tyyppi. Tai ainakin olin. Siis lyhytjänteinen. Nyt osaan jo arvostaa ja tavoitella kärsivällisyyttä, ainakin käsitöissä. No eipä se hätäily kyllä puutarhatöihinkään sovi, kun ei ne taimet hoputtamalla kasva. Askartelussa voi sitten vähän enemmän läiskiä menemään, jos sille päälle sattuu.

Kärsivällisyyden puutteen lisäksi minulta on puuttunut vasenkätinen opettaja, jos lankailuhommia siis ajatellaan. Mummoni kyllä sai minulle opetettua virkkaamisen alkeet ja äitini hiukan neulomista oikein ja nurin. Vaikeeta se oli, joten nämä "taidot" jäivät noin 15 vuodeksi ruostumaan.

Nyt sitten erinäisistä syistä innostuin uudelleen kokeilemaan lankojen kanssa pulaamista. Virkkaajan käsikirja sylissäni ja mummo mielessäni olen pyöritellut koukkua ja oppinut hei siis oikeesti virkkaamaan. Se on ihan mun juttu!

Ompeluakin on tullut kokeiltua aikaisemmin. Eka vaihe oli teini-ikäisenä, kun kaikki saumavarat aina unohtuivat ja yhdenkin bodyn nimi muuttui korsetiksi. Sittemmin omien lasten synnyttyä virittelin tätäkin uudelleen ihan ompelukurssin avulla. Nyt sitten pärjään melko hienosti omineni. Huippua!

Puutarhaharrastus on kokenut aivan samanlaisen elämänkaaren. Depressio iski, kun puutarhapäiväkirjan sivuilla luki toistamiseen "kaikki taimet kuolivat". Elinympäristön yllyttämänä olen nyt tälläkin saralla oppinut vaikka mitä ja kasvatellut yhtä sun toista ruokatarpeiksikin. Suurena apuna tässä on ollut entinen työkaverini, kiitokset hänelle.

Askartelu on jatkunut vuodesta toiseen jo melko pitkään. Siinä en ole nähtävästi kokenut epäonnistuneeni niin suuresti. Nyt jälkeenpäin ensimmäisiä korttikuvia katsellessani ajattelen nolona, että ehkä olisi tässäkin ollut syytä pitää tauko ja keräillä ideoita ja kykyä. Toivottavasti te korttien saajat olette heittäneet pois ensimmäiset tekeleeni.

Askartelusta, ompelusta, virkkaamisesta ja puutarhasta siis ajattelin laitella kuvia tänne blogiin. Aika kivaa!!

Ja siis tällaisissa maisemissa mennään:

Terveisin
Annika