Kyllä se vaan on mukavaa töppöstellä loppukesästä pellolle ja kerätä talteen itsekasvatettuja luomuherkkuja, omien pupujen papanoilla lannoitettuja :)
Ja vaikka joka kesään mahtuu toivottomuuttakin, niin aina jotain kuitenkin jää käteen:
Tillit kasvoivat (ja kasvavat edelleen) tosi vahvoiksi ja pitkiksi. Tosin en ole ennen niitä kasvattanut vapaana pellossa, vaan laatikoissa, joten ehkä tämä on ihan normaalia. Iloinen olen silti!
Persiljaa kuivuu talveksi myös ja pinaattia saa sopivin väliajoin ryöpätä pakastimeen talvista, herkullista sieni-pinaattirisottoa varten. (Sieniäkin muuten on jo pakastimeen alkanut kertyä.)
Salaattirivi on runsas ja tukeva. Nyt niitä syödään sitten joka ruoan päällä ja välissä.
Papuja yritän hyysätä ja helliä, jotta palkitsisivat mut hienolla sadolla. Kasvavat kyllä, mutta pieniä ovat vielä, joten vähän jännittää, kuinka käy.
 |
| Keksin vasta muutama päivä sitten tarjota kiipeilykepiksi heinäseivästä. |
Myös sipuleita koitan houkutella vähän ripeämpään kasvuun. Tällä hetkellä sipuli on vielä melko pieni, joten pitkään ei tämä sato riittäisi.
Ja sitten peruna. Vaikka sato vaihtelee, niin aina sitä kuitenkin onneks tulee. Rosamunda kukkii tällä hetkellä tosi kauniina ja maistui myös hyvälle. Tänään se pääsee lohen kanssa grillinyyttiin, nam!
Basilika kasvaa verannalla pienessä astiassa oikein hyvin. Vieressä kiiruhtaa hitaasti rosmariini.
Sitten on vielä tomaatit laatikoissa ja pellolla, mutta nähtävästi en halunnut ottaa niistä kuvia. Sivusilmällä vilkuiltuna näyttää siltä, että ihan ketsuppitalkoisiin ei ainakaan tartte ryhtyä.
Mutta kuulkaa pellon kasvatit; hellettä kuulemma tiedossa, on kasvupyrähdyksen aika!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti